Kirja: Vesa-Matti Loiri meni syntymäpäivänään lääkäriin – pian selvisi lohduton diagnoosi

Viihdetaiteilija Vesa-Matti Loirin elämästä kertova kirja Tuttujen kesken Vesku (Docendo 2023) ilmestyy tänään. Tietokirjailija Tuomas Marjamäen kirjoittamassa kirjassa pureudutaan Loirin elämään ja myös viihdelegendan viimeisimpiin hetkiin. Loiri menehtyi elokuussa vuonna 2022.

Kirjassa kerrotaan, kuinka Loiri alkoi marraskuussa vuonna 2021 tuntea kovia kipuja ja ruoka ei mennyt alas, eikä oikein pysynyt sisällä. Loirin pitkäaikainen ystävä Nona Alvesalo vei Loirin Eiran sairaalaan tämän 77-vuotissyntymäpäivänä 4. tammikuuta 2022.

Selvisi, että Veskun ruokatorvessa oli kasvain, joka oli tukkinut sen lähes täysin. Vesku oli niin heikossa kunnossa, että avaavan leikkauksen kanssa piti odottaa. Lisäksi hänen maksassaan näkyi jotain epämääräistä, ja siitä piti ottaa koepala.

Loiri oli muutaman päivän ajan tutkimuksissa Helsingin seudun yliopistollisessa sairaalassa, kunnes hän sai lohduttoman diagnoosin: syöpä oli pitkällä sekä ruokatorvessa että maksassa.

Tilanne selvitettiin Veskulle – hänet olisi mahdollista leikata ja hän voisi saada hoitoja, jotka voisivat tuoda vielä muutamia elinvuosia. Tästäkin ajasta puolet kuluisi rankoista hoidoista toipuen, paljolti sairaalassa. Vesku ilmoitti heti, ettei hän halunnut sellaista – hän halusi luomukuoleman. Se tarkoitti, että elinaikaa olisi kahdesta kuuteen kuukauteen.

Lue myös: Kiti Kokkonen muistelee uutuusdokumentissa kummisetäänsä Vesa-Matti Loiria: "Hän soitti minulle elämäni vaikeimmassa paikassa"

Loiri pääsi sairaalasta kotiin ja hyvä ystävä Alvesalo muutti näyttelijälegendan kotiin avuksi. Kirjassa kerrotaan, kuinka Alvesalo oli puolen vuoden ajan ”hovimestari ruokapalkalla”, sillä tämä ei suostunut ottamaan Loirilta rahaa.

Kirjan mukaan yhteisasuminen oli aluksi vaikeaa, kun Loirilla oli kovia kipuja, ja Alvesalo hieroi häntä jopa viisi kertaa päivässä.

Lopulta lääkitystä saatiin säädettyä, kivut helpottivat ja ruokatorveen asennetun putken avulla myös ruoka alkoi maistua.

Alkoholista Loiri ei luopunut viimeisinä elinkuukausinaan, mutta lääkärin määräyksestä humalaan asti hän ei saanut itseään juoda. Kirjan mukaan syöpädiagnoosi ei vaikuttanut Loirin elämänasenteeseen, hän oli ymmärtänyt ja hyväksynyt tilanteensa eikä ollut katkera.

Nona toi Alkosta Larsenin konjakkia ja Helsingin keskustasta pikkusikareita ja isoja kuubalaisia, joita Vesku poltteli lukua pitämättä. Enää ei tarvinnut pelätä niiden aiheuttamia vaaroja, jotka olivat jo realisoituneet.