Anneli Juutilaisen uutuuskirjassa Lähtösi jälkeen – Kertomuksia surusta ja selviytymisestä (Docendo) ihmiset kertovat läheisempien menetyksistä ja niistä selviytymisestä. Yhtenä oman tarinansa kertoo Mari Ruonansuu, jonka puoliso Jope Ruonansuu menehtyi 56-vuotiaana ruokatorven syöpään viime vuoden heinäkuussa.
Kirjassa Mari-leski avautuu Jopen kanssa eletyistä dramaattisista viimeisistä vuosista, jotka lähtivät liikkeelle Jopen toivomasta laihdutusleikkauksesta vuonna 2015.
– Yritin toppuutella. Sanoin moneen kertaan, että älä mene. Pyysin ja anelin. Kerroin rakastavani häntä mahakkaana. Vaistoni sanoi, että leikkauksesta seuraisi jotain pahaa, Mari Ruonansuu kertoo kirjassa.
Leikkaus epäonnistui. Muutaman päivän sijaan toipumiseen meni useita kuukausia. Jopelle aiheutui leikkauksesta tulehduksia, joita jouduttiin hoitamaan antibioottikuureilla. Hänen painonsa putosi leikkauksen jälkeen peräti 40 kiloa, mikä enteili pahaa.
Jopella diagnosoidaan syöpä
Kolme vuotta myöhemmin Jopella diagnosoitiin ruokatorven syöpä. Lääkäreiden mukaan laihdutusleikkauksella ei ollut tekemistä syöpädiagnoosin kanssa. Mariaa kuitenkin epäilytti asia, sillä ruokatorvea operoitiin myös laihdutusleikkauksessa.
Kirjan mukaan Jopelle varattiin leikkausaika kesälle 2018. Syöpä ei ollut kuitenkaan ehtinyt levitä muualle elimistöön.
Pitkä, 13 tuntia kestänyt leikkaus onnistui. Toivo alkoi jo täyttämään Marin mieltä, vaikka hän tiesi, että todennäköisyys sairaudesta selviämiseen oli heitä vastaan.
– Pussasin Jopea, kun lähdimme syöpäosastolta ja hän oli saanut terveen paperit. Kuljimme käsi kädessä ja totesimme, että tästä selvittiin.
Kanarian matka keskeytyy äkillisesti
Perhe oli varannut syksylle 2019 yhteisen Kanarian-matkan. Mari aisti jälleen miehessään olevan jotain vialla. Jopen kontrollitutkimus osui juuri lomamatkalle, joka jouduttiin perumaan.
Marin kauhu kävi jälleen toteen, kun hän soitti Jopelle tiedustellakseen tutkimustuloksia. Itkuinen Jope selitti puhelimessa lääkäriaseman rappukäytävässä, kuinka syöpä oli uusiutunut.
Lääkärit antoivat vaihtelevia ennusteita. Osan mielestä sairaus tulisi viemään Jopen mukanaan. Eräs lääkäri valoi vielä toivoa selviytymiseen.
Jopen kunto alkoi kuitenkin heikentyä nopeasti alkuvuonna 2020. Yksityisellä puolella uudenlaisia sytostaattihoitoja aloitettiin kokeilemaan, jotka toivat hetkeksi helpotusta tilanteeseen. Mari kuitenkin oli koko ajan huolissaan miehestään.
Keväällä tilanne huonontui jälleen, kun Jope rupesi samaan vatsankouristuksia. Maksa-arvot olivat nousseet ja tukkeutuneet sappitiehyet piti leikata.
Mari-leski ei antanut periksi
Erikoislääkärin lohduton puhelu sai Marin kiukkuiseksi. Puhelussa ehdotettiin aloittamaan saattohoito.
– Puhelun päätteeksi lääkäri toivotti meille hyvää jatkoa. Huusin. Kuinka hän kehtasi lausua jotain sellaista, vaikka oli juuri sanonut, ettei mitään ole enää tehtävissä?
Lääkäri oli oikeassa, mutta Mari ei suostunut uskomaan sitä.
Usean sairaalareissun jälkeen Jope pääsi kotihoitoon. Mari järkyttyi, kuinka huonossa kunnossa hänen miehensä oli. Jope söi päivä päivältä vähemmän ja nukkui yhä enemmän. Mari hoivasi puolisoaan kaiken muun perhe-elämän ohella.
Viisi päivää ennen Jopen kuolemaa oireet olivat jo niin pahat, että hänet vietiin sairaalaan.
– Tiistai-iltana katsoimme yhdessä Seitsemän uutiset. Kerroin Jopelle pesseeni juuri lakanapyykkiä. Hän pääsisi puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Samalla tiesin, että hän ei enää tule kotiin.
Viimeisenä yönä Jope ei enää reagoinut puheeseen.
– Pidin Jopea kädestä kiinni ja olin vierellä, kun hän kuoli 18. heinäkuuta.
Lue myös: Jope Ruonansuu sai kirjeen presidentti Sauli Niinistöltä – kuuntele koskettava kirje sanasta sanaan
Odottamaton yhteydenotto
Mari kertoo, kuinka lapset sopeutuivat Jopen kuolemaan helposti. Hänen tukiverkkonsa muodostui lapsistaan ja vävystään.
Pari kuukautta Jopen poismenosta Anu-niminen entuudestaan tuntematon henkilö otti yhteyttä Mariin. Kävi ilmi, että Anun äiti sairasti ruokatorven syöpää. Anu oli etsinyt tietoa sairaudesta netistä ja törmännyt Jopesta tehtyihin uutisiin.
– Anusta tuli sururyhmäni. Olemme käyneet yhdessä läpi kaiken.
Anun äiti koki myös lopulta saman kohtalon kuin Jope.
Marin mukaan Jope ei ikinä puhunut kuolemasta. Perhe piti toivosta kiinni viimeiseen saakka. Pienet toivon kipinät antoivat perheelle rutkasti voimaa jaksaa eteenpäin raskaina aikoina.
Elämä ilman Jopea vaatii vielä opettelemista. Marin tunteet vaihtelevat iloisista muistoista lohduttomaan ikävään. Suru ottaa välillä ylivallan. Joinakin päivinä taas löytyy uskoa huomiseen.