Hiihtäjä Krista Pärmäkoski kertoo tänään julkaistavassa kirjassaan kärsineensä viime vuosina pahoista paniikkikohtauksista.
Hiihtotähden elämästä ja urasta kertova Avoin: Krista Pärmäkoski (Gummerus) julkaistaan keskiviikkona. Kirjan on kirjoittanut Yle Urheilun toimittaja Laura Arffman.
Pärmäkoski tuo kirjassa esiin häntä viime vuosina riivanneet paniikkikohtaukset, jotka ovat sulkeneet hiihtäjän kisojen välissä kotiinsa päiväkausien ajaksi.
Pärmäkoski arvelee saaneensa ensimmäisen paniikkikohtauksensa nuorena Vuokatin urheilulukiossa opiskellessaan, mutta aikuisiällä oireet ponnahtivat yllättäen esiin kevättalvesta 2023, kun hän joutui kesken Salpausselän kisaviikonlopun tekemään päätöksen rakkaan Carla-koiransa lopettamisesta.
Lauantain sprinttilähtöä edeltäneet harjoitukset Lahdessa olivat Pärmäkoskelle raju kokemus.
– Tärisin ja olin kauhuissani. Jäin aivan yksin. Tuntui siltä kuin koko maailma olisi hylännyt. Se oli kokonaisvaltainen tunne, joka repi palasiksi ja nosti muistoja menneisyydestä. En kokenut sitä ensimmäistä kertaa, mutta edellisestä kerrasta oli todella kauan, Pärmäkoski kertoo kirjassa.
1:58
Krista Pärmäkoski kilpaili surun murtamana Lahden Salpausselän sprinttikisassa vuonna 2023. Hän paljasti syyn kisan jälkeisessä haastattelussa.
Hän selvisi kisoista totutun rutiinin ansiosta, mutta yksin jäädessään paniikki tuli takaisin. Tilannetta pahensivat tietoisuus lähestyvästä hiihtouran lopusta sekä pitkiä poissaoloja kummaltakin puolelta sisältänyt parisuhde silloisen aviopuolison Tommi Pärmäkosken kanssa.
Pärmäkosken paniikkikohtaukset jatkuivat kesällä 2023 Vuokatin harjoitusleirillä. Edelliset neljä kuukautta olivat menneet hyvin, mutta ahdistus hiipi jälleen pintaan.
Hän oli tehnyt aiemmin päätöksen jatkaa uraansa. Tämän päätöksen taustalla vaikuttivat sekä koiran menetys että aviomies Tommin uusi työ Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluvastaavana, minkä mukanaan tuoma matkustelu jättäisi yhteisen ajan jatkossakin vähiin.
Hiihtäjä sai lääkäriltä lääkkeitä, jotka auttoivat nukahtamaan.
– Olin varma, että olin tullut hulluksi, mutta ei auttanut kuin yrittää selviytyä. Halusin vain päästä leiriltä pois ja samalla päästä eroon ikävästä tunteesta, Pärmäkoski sanoo.
– Tulin kesken leirin pois. Saavuin kotiin jo lauantaina. Kun pääsin Kuortaneelle, nukuin neljätoista tuntia putkeen. Koko seuraavan viikon ajan yöunet olivat yhtä pitkiä. Lääkkeetkin varmaan väsyttivät. Vaikka niistä tulee aivosumua, on tärkeintä, että saan nukuttua.
Krista Pärmäkoski kertoo uudessa kirjassaan viime vuosina kokemistaan paniikkikohtauksista./All Over Press
Kotiin palattuaan hän alkoi saada huolestuttavia oireita. Lattialle pudonnut sukka tai kylään tulleen pienen kummipojan pyllähdys takamukselleen saivat Pärmäkosken reagoimaan voimakkaasti. Säikähdykset tuntuivat kuin sähköiskulta kehon läpi.
Pärmäkoski kertoi oireistaan aluksi vain aviomiehelleen. Kotona käyty riita laukaisi Kristassa pelkotiloja.
– Yhtenä päivänä Tommi oli tosi vihainen. En ole ehkä koskaan nähnyt häntä niin vihaisena. Normaaliahan se on, että välillä suututtaa ja riidellään, mutta Tommin kiukku laukaisi pelkotilat päälle, nosti pintaan jotain mennyttä.
– Puhuttiin jälkeenpäin siitä, että kodin pitää olla turvallinen paikka, koska olen nyt herkillä. En halua, että täällä huudetaan, Pärmäkoski kertoo.
Romahdus Tour de Skin jälkeen
Krista Pärmäkoski ei pitkään kertonut oireistaan edes perheenjäsenilleen tai pitkäaikaiselle valmentajalleen Matti Haavistolle, jonka kanssa yhteistyö oli mennyt tauolle ikävissä tunnelmissa.
Hän kertoo pärjänneensä ilman lääkkeitä kohtalaisen hyvin. Myös terapiasta ja päiväkirjan pitämisestä on ollut apua.
– Kun kohtaus tulee päälle, yritän vain olla siinä ja muistaa, että se menee ennen pitkää ohi. Annan sen vain tulla.
Kun kaikki näytti jo paremmalta, tapahtui viime vuodenvaihteen Tour de Skin rasitusten jälkeen uusi romahdus, jonka yhteydessä hänet tutkittiin jopa epilepsian varalta. Mitään neurologista ei kuitenkaan löytynyt.
– Krista oli elänyt Tourin jälkeen lähinnä karkeilla ja herkuilla. Syönyt jotain, mitä sattui jääkaapista ja pakkasesta löytämään, tai sitten ollut syömättä. Elämä oli ollut oikeastaan yhtä helvettiä. Kun kohtaus iski, hän mietti, kuinka paljon lääkettä uskalsi ottaa. Mieli oli niin maassa, ettei hän ollut enää millään jaksaa, Arffman kirjoittaa.
– Vaikka Krista tiesi olevansa vahva, oli pelottavaa huomata miettivänsä, joisiko pullon giniä vai söisikö lääkkeitä. Kroppa oli niin loppu, että hän halusi vain nukahtaa.
Kohtauksen jälkeen Pärmäkoski pääsi sängystä ylös vasta kolmantena aamuna.
Pärmäkoski on pohtinut paljon syitä paniikkikohtauksilleen. Hän sai elää turvatun lapsuuden, ja perustarpeet ovat koko elämän ajan täyttyneet. Pahan olon syy – tai paras arvaus siitä – on löytynyt puhumattomuudesta.
– Ensimmäinen askel on, että elämän vaikeita asioita täytyy alkaa kohdata rohkeasti. Nykyinen tilanteeni toisaalta myös pakottaa siihen. Se pakottaa muutokseen.
– Olen tajunnut, että en ole oikeastaan puhunut juuri koskaan kenellekään eteen tulleista vaikeista asioista. En edes kaikista lähimmille ystävilleni. Nyt olen soittanut heillekin ja se on helpottanut oloa. Puheluiden jälkeen olen ollut hajalla ja väsynyt, mutta myös helpottunut, Pärmäkoski kertoo marraskuun 2023 päiväkirjamerkinnässään.
Pärmäkoski jatkaa uraansa myös alkavalla hiihtokaudella, joka huipentuu kevättalvella Trondheimin MM-kisoihin.
