Katriina Järvinen ja Laura Kolbe: Sopivia ja sopimattomia – Lempi, luokka ja suomalainen parisuhde (Kirjapaja 2019)
Jokainen tietenkin ajattelee, että rakkaus kantaa parisuhdetta myös alkuhuuman jälkeen. Todellisuudessa parisuhteen arkipäivää alkaa hallita monet yllättävätkin asiat, kuten pariskunnan osapuolten lapsuuden tapahtumat, varallisuus, koulutus ja sukulaiset.
Yhteiskuntaluokka voi vaikuttaa paljonkin parisuhteeseen, jos rakastavaisten yhteiskuntaluokat ovat hyvin erilaiset. Kirjassa kuvaillaan useita tapauksia, jossa yhteiskuntaluokan erilaisuus alkaa ikään kuin yllättäen vaikuttaa parisuhteen arkipäivässä. Myös pariskunnan kulttuuri- tai jopa heimotausta voi vaikuttaa elämään.
Omien vanhempien halu määritellä sopiva puoliso lapselleen voi vaikuttaa taustalla parinvalinnassa. Kovin kuuliainen tai miellyttämisenhaluinen lapsi voi valita ikään kuin vahingossa väärän puolison, joka on kuitenkin hyvä vanhempien näkökulmasta. Totuus väärästä valinnasta paljastuu sitten parisuhteen arkielämässä.
Erilaisuus ei olekaan rikkaus
Katriina Järvisen ja Laura Kolben kirjassa on haastateltu useita ihmisiä, jotka ovat eläneet tai elävät edelleen eräänlaisessa eriparisuhteessa. Köyhä on nainut rikkaan, maalainen kaupunkilaisen, suomalainen ulkomaalaisen ja niin edes päin. Myös kirjan kirjoittaneet Järvinen ja Kolbe kuvailevat omia ja vanhempiensa parisuhteita.
Kun taustat ovat erilaiset, erilaisilta kommelluksilta, ihmettelyiltä ja myös pettymyksiltä on vaikea välttyä. Jos kyseessä on yhteiskuntaluokasta johtuva erilaisuus, raha näyttelee parisuhteessa erilaista roolia kuin jos puolisoiden tilillä olisi suurin piirtein yhtä paljon rahaa.
Koulutus helpottaa sopivan puolison löytämistä
Suomessa erityisesti akateeminen tai korkeampi koulutus on mahdollistanut sen, että "alaluokasta" tulleet nuoret löytävät kumppaneita, joita eivät ehkä muuten löytäisi. Kirjan mukaan suomalaisia liittoja "luonnehtii paljolti puolisoiden samantapainen koulutus".
Ylipäätään pariutuminen tapahtuu Suomessakin yleensä homogaamisesti eli puolisovalinta suuntautuu samankaltaiseen kumppaniin. Puoliso on siis usein samasta etnisestä taustasta, äidinkieli on sama samoin kuin luokka-asema ja koulutus tai sen puute.
Samankaltaisten pariutuminen on tyypillistä, koska samantyyppiset puolisoehdokkaat liikkuvat yleensä samankaltaisten joukossa. Myös arvojen, maun ja elämäntyylin samanlaisuus lähentää ihmisiä.
Kirjaan lainatun Marika Jalovaaran tutkimuksen mukaan ihanne on edelleen kuitenkin se, että samankaltaisuudesta huolimatta miehen pitäisi olla hieman naista "parempi". Siis vähän vanhempi, pidempi ja paremmassa sosiaalisessa asemassa. Tätä kutsutaan hypergamiaksi.
Tinder-kulttuuri voi muuttaa parinvalintaa
Kirjassa ei ole mainintaa nykyisestä Tinder-kulttuurista, jossa parinvalintaa säätelee usein muut seikat kuin luokka-asema tai samankaltaisuus. Olisikin mielenkiintoista tietää, kuinka paljon Tinder ja vastaavanlaiset netin kautta tapahtuvat kohtaamiset muuttavat parinvalintaa, jos muuttavat.
Jostain syystä kirjassa korostetaan paljon ihmisten "heimoja" eli maakuntaa, josta on lähtöisin ja tämän maakuntataustan aiheuttamia ristiriitaisuuksia parisuhteessa. Vaikka syntymäpaikkakunnalla on varmasti jotain merkitystä pariutumisessa, oletettavasti tällainen maakuntaidentiteetti ei enää estä ketään naimasta haluamaansa. "Heimot", mitä niillä sitten halutaankin sanoa, ovat varmaankin nykyajassa siirtyneet käsittämään sen, onko puoliso ulkomailta vai ihan omista ympyröistä.
Kirjassa hypitään tapauskertomuksesta toiseen ja välillä analysoidaan erilaisia muuttujia kahden tutkijan voimin. Tämä tekee kirjasta hieman sekavan mutta kaiken kaikkiaan eriparisuhteita kuvailevien tarinoiden lukeminen on varsin viihdyttävää. Samalla ryhtyy pakostakin miettimään omaa parisuhdetta ja sen taustamuuttujien vaikutusta elämään.