Sanna Raita-aho, Tuija Sorjanen: Toisen kanssa, tarinoita kolmiodraamoista (Into 2017)
Ystävänpäiväksi tähdätty kirja kertoo parisuhteessa olevien ihmisten niin sanotuista rakkausystävistä. Kirjan kirjoittajat ovat haastatelleet niin pettäjiä, petettyjä kuin niitä kolmansiakin eli juuri niitä pettäjien rakkaita ystäviä, joiden kanssa omaa puolisoa petetään. Osa haastateltavista on ollut elämänsä aikana kaikissa näissä rooleissa.
Jaottelu on toimiva, koska kolmiodraamassa on nimensä mukaisesti vähintään kolme osapuolta ja jokaisen näkövinkkeli on yhtä kiinnostava. Kirja yrittää etsiä vastauksia siihen, miksi joku pettää, miltä petetystä tuntuu ja miten pettäjän rakkauden uusi kohde suhtautuu tilanteeseen.
Joka kolmas petää
Haastateltavat ovat eri puolilta maata, eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa. Väestöliiton mukaan noin joka kolmas suomalainen pettää, joten kyse on valtavasta ihmisjoukosta. Vaikka pettämisen tematiikkaa käsitelläänkin usein naistenlehtien erohaastatteluissa, ei tällaista tasapuolisuuteen perustuvaa pettämisestä kertovaa kirjaa ilmeisesti ole aiemmin julkaistu. Siitä kiitokset tekijöille.
Vaikka kyse on varmasti jokaiselle ihmisille hyvin vakavasta ja vaikeasta asiasta, tarinat ovat yllättävän viihdyttäviä. Jokaisessa kolmiodraamassa tuntuu olevan kaunokirjallisia ulottuvuuksia, toisinaan jopa tragikoomisia ulottuvuuksia.
Erota vai pysyä yhdessä?
Useimmissa pettämistarinoissa ollaan jonkinlaisen rakkaudettomuuden, seksittömyyden ja eroajatusten ympäröimänä, joten pettäminen on vain eräänlainen esiaste erolle – näin ainakin nuorempien ihmisten haastatteluissa.
Joillekin voi olla puolestaan vaikea yhdistää kiintymystä ja himoa samaan ihmiseen. Läheskään aina pettäminen ei johda eroon, vaan pohdiskeluun siitä, mikä suhteessa on vialla ja miksi ylipäätään ollaan yhdessä. Toisilla tämä voi johtaa jopa parempaan parisuhteeseen.
Luonnollisesti kirja kertoo niistä sekavista tuntemuksista, kun ihmisen pitäisi tehdä päätös jatkosta. Jatkaako pettämistä, erotako vai pyrkiäkö jonkinlaiseen avoimeen suhteeseen?
Vaikka klassisesti ajatellaan, että petetyn loukkaantuminen on ymmärrettävää, kirjassa muistutetaan, että ongelmia voi olla myös pettäjällä, joka joutuu mahdollisesti jättämään uuden rakastettunsa. Miten hän käsittelee niitä tunteita, joita kokee jätettyään uuden rakkaansa. Nämä tuntemuksethan eivät ole niin sanotusti hyväksyttäviä.
Yksiavioisuudesta eteen päin
Kirjan lopussa pohditaan, onko ihmisiä tarkoitettu yksiavioisiksi tai edes sarjayksiavioisiksi vai voisivatko jonkinlaiset polyamoriset suhteet olla toimivia. Kun nykyisin ollaan hyväksytty rakkausavioliitto normiksi perinteisten järjestettyjen avioliittojen sijaan, avioerot ovat yleisiä ja taloudellinen asema ei pakota ihmisiä olemaan yhdessä, miksi myös suhteet eivät voisi olla jollakin tavalla nykyaikaan mukautuvia? Hyvää pohdintaa, johon ei varmaankaan löydy selvää vastausta.
60-luvulla koulutetuissa liberaaleissa tai vasemmistolaisissa aatemaailmoissa elävät ihmiset suhtautuivat rinnakkaissuhteisiin kirjan mukaan hyvinkin vapaamielisesti. Se kuului ajan henkeen. Väestöliiton Osmo Kontulan mukaan mustasukkaisuutta saattoi tuolloinkin esiintyä mutta sitä ei ainakaan näytetty samalla tavalla kuin nykyisin.
Kontula sanoo kirjassa, että kun nykyisin avioeron saa niin helposti, liittoja ei oikein mikään muu pidäkään yhdessä kuin tunneliima. Siksi myös pettämiseen suhtaudutaan niin vakavasti, onhan se eräällä tavalla tuon ainoan parisuhteen koossa pitävän voiman pilkkaamista.
Kirjassa ei varsinaisesti oteta kantaa, mikä on hyvä tai huono parisuhde, jokainenhan sen itse lopulta päättää. Mutta kirjassa esitellään mielenkiintoisesti erilaisia näkemyksiä perhemalleista, jotka voivat hyvin yleistyä tulevina vuosina.
Vapaan tai polyamorisen suhteen tiellä on kuitenkin useimmiten mustasukkaisuus. Kirja muistuttaa, että vapaa suhde on toimiva vain, jos parisuhteen kumpikin osapuoli sen hyväksyy, muuten kysymys on vain perinteisestä pettämisestä.
Kirjan pettämistarinat on hyvin kirjoitettuja. Niin sanotut asiantuntijanäkemykset ja pohdiskelut on ripolteltu haastattelujen väliin. Ratkaisu on toimiva. Kirjaa voikin pitää sekä tietokirjana että mielenkiintoisena ihmisten suhdeongelmien kuvauksena. Kirjasta selviää ainakin se, että elämä toisen kanssa voi joskus olla hyvinkin monimutkaista.