Anna-Sofia Berner: 10 haavaa Amerikan sydämessä (Otava 2024).d
Koska olemme nähneet niin monta amerikkalaista televisio-ohjelmaa ja elokuvaa, tiedämme oikein hyvin, miten kaikki toimii Yhdysvalloissa.
Amerikkalainen pop-kulttuuri on levittäytynyt ympäri maapalloa, mediasta puolestaan pystymme seuraamaan hetki hetkeltä amerikkalaisten sotia ja presidenttien valintoja. Kaikki tuntuu niin tutulta ja läheiseltä.
Yhdysvallat kiinnostaa ihan toisella tavalla kuin vaikkapa Puola tai Tanska, jotka ovat meitä paljon lähempänä.
Jotenkin tähän tapaan Helsingin Sanomien toimittaja, entinen Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja ja Yhdysvalloissa journalismia opiskellut Anna-Sofia Berner summaa läheistä yhteyttämme rapakon taakse.
Mutta kuinka hyvin todella tunnemme tuon suuren maan, jonka presidentinvaaleista olemme vähintään yhtä kiinnostuneita kuin omista vaaleistamme?
Tuttu ja samalla vieras
Berner pystyy varsin hyvin kuvailemaan, kuinka tuttuudestaan huolimatta monet asiat ovat Yhdysvalloissa toisin kuin Euroopassa ja Suomessa.
"10 haavaa Amerikan sydämessä" on jaettu kymmeneen lukuun, joissa kirjoittaja käsittelee aina yhtä Yhdysvaltoihin selvästi liitettyä asiaa, kuten rasismia, uskontoa, väkivaltaa tai rahaa.
Tällainen valinta on varsin oiva tietokirjalle, joka ei ole perinteinen kronologinen kuvaus tapahtumista viime vuosilta.
Berner kuvaa kyllä Yhdysvaltain nykyhetkeä mutta tuo samalla esille varsin mallikkaasti asioiden historialliset käänteet. Monessa luvussa kulloistakin aihetta käsitellään myös hyvin sosiologisesti eli kirjoittaja esittelee eri tutkimuksia lukuisista kuvaamistaan asioista. Tämä on erinomainen journalistisin periaattein tehty tietokirja, jota lukee mielellään.
Väestölaskennassa kysytään ihmisen rotu
Koko kirja alkaa hieman yllättäen pohdiskelulla väestörekisteristä, jota Yhdysvalloissa ei siis ole.
Yhdysvalloissa ihmisten määrä lasketaan väestölaskennassa kerran vuosikymmenessä, jotta saataisiin tietää, kuinka monta ihmistä maassa asuu ja mitä "rotua" he edustavat.
Rodun määrittely on oleellista, koska siihen perustuu monet lakiin kirjatut syrjinnän vastaiset toimet ja kansalaisoikeuksien toteutuminen.
Berner käsittelee rotu- ja rasismikysymystä kirjassaan pitkään. Mustat amerikkalaiset ovat yhä keskimääräistä köyhempiä, sairaampia ja vähemmän koulutettuja kuin valkoiset ja joutuvat vankilaan selvästi useammin kuin muut väestönosat. Mustien sorrolla on pitkä historia, eikä sen syyt näytä kadonneen tänäkään päivänä.
Barack Obaman valinta presidentiksi oli käännekohta, sillä moni ajatteli, että nyt rasismi on Yhdysvalloissa menneisyyttä.
Bernerin mukaan tämä ajatus kesti kuitenkin vain hetken. Siitä on osoituksena muun muassa jo Obaman aikana alkanut Black lives matter -liike, joka keskittyy etenkin mustiin kohdistuvan poliisiväkivallan lopettamiseen.
Berner maalaa mustien tilannetta varsin synkin värein. Koulut ovat edelleen jakautuneet, samoin asuinalueet ja monet muut elämänpiirit.
Poliisit tuntuvat olevan erityisen valppaita mustien pidättämisessä. Autoilevia mustia pysäytellään päiväsaikaan paljon enemmän kuin yöaikaan, koska yöllä ihmisen ihonväri ei näy yhtä helposti kuin päivällä.
Etninen kartta muuttuu
Berner jäljittää Yhdysvaltain etnistä karttaa, joka ei koostu vain mustista ja valkoisista. Maasta on tullut yhä monietnisempi ja perinteisesti suurin väestöryhmä, valkoiset, on alkanut vähitellen supistua.
Väestötieteilijöiden mukaan maasta tulee enemmistövähemmistömaa eli erilaiset vähemmistöt muodostavat yhdessä enemmistön valkoisiin verrattuna. Tämä tapahtuu jo 2040-luvulla.
Väestömuutosten ja kaupungistumisen lisäksi Amerikka on muutoinkin muutoksessa, itse asiassa se on ollut aina muutoksessa.
Uskonnottomia jo kolmannes väestöstä
Berner listaa, että ikä on merkittävä tekijä Yhdysvaltojen ymmärtämisessä. Nuoret suhtautuvat sallivammin aborttiin ja maahanmuuttoon sekä ovat huolestuneempia ilmastonmuutoksesta kuin vanhemmat sukupolvet.
Ja vaikka Yhdysvallat on varsin uskonnollinen maa, nuorten suhtautuminen uskontoihin on laimenemassa.
Uskonnottomien määrä on selvästi nousussa (nyt noin kolmannes kansasta) vaikka yhä edelleen uskonnollisuus tuntuu Bernerin mukaan puskevan esille joka paikassa.
Eniten äänessä ovat olleet evankelikaaliset eli Raamattuun kirjaimellisesti uskovat. Bernerin mukaan näiden herätysliikkeiden kulta-aika oli 1990-luvulla.
Vaikka evankelikaalisten määrä on vähentynyt, ovat liikkeet varsin onnistuneesti pystyneet olemaan mukana politiikassa. Bernerin mukaan kirkkojen politisoituminen on karkottanut niiltä nuorta kannattajakuntaa.
Monta Amerikkaa
Yhdysvaltoja käsiteltäessä on aina muistettava, että kyseessä on 330 miljoonan ihmisen liittovaltio, jossa on 50 hyvinkin erilaista osavaltiota.
Verot, minimipalkat ja julkiset palvelut ovat erilaisia maan eri kolkissa, samoin aborttioikeudet ja kouluopetus. Berner tuo hyvin esillä näitä erilaisuuksia pitkin kirjaa.
Bernerin mukaan viime vuosien repivimmät poliittiset taistelut on käyty sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja rasismiin liittyvistä arvokysymyksistä, joista käytetään yleensä käsitettä identiteettipolitiikka – puhutaan myös kulttuurisodista.
Samaan sotaan sekoitetaan aseet, käsitykset maahanmuutosta, abortista ja vaikkapa siitä, miten uskonto näkyy kouluissa. Nämä teemat näkyvät vaalikampanjoissa yhä selkeämmin.
Bernerin mukaan lyhyt selitys kulttuurisodille on Donald Trump, joka on tuonut identiteettikysymykset keskeiseksi osaksi politiikkaa. Trump on luonut valtavia railoja eri tavoin ajattelevien ihmisten välille jopa niin, että demokraatit ja republikaanit saattavat pitää toisen puolueen kannattajia epärehellisinä ja moraalittomina.
Pidemmän vastauksen mukaan yhdysvaltalaiset valtapuolueet ovat ajassa muuttuvia ameeboja, jotka etsivät erilaisia ajatuksia ja kohderyhmiä saadakseen riittävästi kannatusta – nyt identiteettipolitiikka näyttää olevan keskeinen tekijä kannatusta haalittaessa.
Vuosikymmenten varrella demokraattien ja republikaanien kannattajakunta on melkeinpä vaihtunut päikseen. 1940-luvulla demokraatit edustivat työläisiä ja etelän rasisteja kun taas republikaanit olivat korkeasti koulutettujen ja mustien puolue. Nyt on päinvastoin.
Rikkautta ja köyhyyttä
Meille suomalaisille Yhdysvallat näkyy kaiken muun ohella rikkaiden paratiisina ja köyhien slummina. Berner kiertää pitkin maita ja mantuja ja pyrkii selvittämään, mitä amerikkalaiset ajattelevat köyhyydestä ja vauraudesta.
Hänen mukaansa suomalaiset silmät keskittyvät ehkä liikaa eriarvoisuuteen. Yhdysvaltalaiset näkevät tämänkin jollakin tapaa eri näkökulmasta kuin eurooppalaiset. Eriarvoisuudelle annetaan Bernerin mukaan monia selityksiä, kuten erilainen veropolitiikka tai erilaiset elämänvalinnat.
Toki kaksi viidestä amerikkalaisista yhtyy ehkäpä eurooppalaiseen näkemykseen, että toisilla on paremmat lähtökohdat kuin toisilla.
Vaikka Yhdysvallat on Bernerin mukaan ollut edelläkävijä koulutuksen avaamisessa kaikelle kansalle, koulutustaso on edelleen jäljessä Euroopasta. Ja mikä ongelmallista, koulutus ei takaa enää samanlaista luokkanousua kuin vielä 1970-luvulla. Tosin ei se takaa enää Suomessakaan.
Yliopistokoulutus palautuu jälleen kulttuurisotiin. Kolme neljästä republikaanista sanoo, että yliopistoilla on kielteinen vaikutus kansakunnan tilaan, kun taas sama määrä demokraatteja ajattelee juuri päinvastoin. Konservatiivien mukaan yliopistot aivopesevät nuorista vasemmistolaisia.
Amerikassa on taikapölyä
Kirjan lopussa Berner kertoo Yhdysvaltain perustamisesta ja siitä, kuinka uuden valtion menestyminen ei ollut mitenkään itsestään selvää. Ajatus oli, että vuonna 1776 luotu Yhdysvallat oli eräänlainen koe tai testi, jonka lopputulos ei ole vieläkään aivan varma.
Onko laboratoriokokeen tulos sitten onnistunut vai epäonnistunut? Berner esittelee monia tutkijoiden näkemyksiä vuosien varrelta ja esiin tulee myös Trump eräänlaisena epäonnistumisena. Tutkija kuitenkin sanoo, että onhan Yhdysvalloilla ollut aiemminkin huonoja, valehtelevia presidenttejä.
Niin tai näin, Yhdysvalloissa on Bernerin mukaan vioistaan huolimatta "yhä taikapölyä, jota on vaikea vastustaa". Lausahdukseen on helppo yhtyä.