Kirja-arvio: Kahdeksan kuplan Suomi

Vuosikymmeniä on puhuttu suomalaisen yhtenäiskulttuurin kuolemasta, vaikka todellisuudessa suomalaiset ovat aina eläneet erilaisissa todellisuuksissa. Nykyisin näistä toisistaan poikkeavista todellisuuksista käytetään nimitystä kupla. Kuplia pidetään usein ongelmallisina, sillä ihmisten on vaikea nähdä ja ymmärtää toisenlaisissa kuplissa eläviä ihmisiä. 

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola työryhmieen on hahmottanut kahdeksan erilaista suomalaista kuplaa eli tietynlaisen elämäntavan omaavaa ryhmittymää. Odotetusti eri kuplissa elävien ihmisten näkemykset omasta elämästään ovat hyvinkin erilaisia. 

Kuplat eivät ole staattisia vaan ne elävät ajassa tai murroksessa. Muutosten tahti tuntuu vain kiristyvän, kirja valistaa. Vanhat työpaikat kuolevat mutta uusia tulee tilalle. Toiset pärjäävät tässä muutoksessa paremmin kuin toiset. 

Politiikassa jako oikeistoon ja vasemmistoon ei ole enää ainoa jakolinja vaan myös suhtautuminen globalisaatioon: ollaanko sisäänpäinkääntyneitä konservatiiveja vai maailmaa syleileviä liberaaleja. 

Pärjääjät pitävät itseään ahkerina ja rentoina

Ketkä sitten nykymaailmassa pärjäävät? Kaupungeissa asuvat huippuosaajat ainakin, siis johtajat, lääkärit, arkkitehdit, sovellussunnittelijat, asianajajat ja vastaavat. 

Työtä tehdään lähes kellon ympäri mutta asennetta työhön kuvataan sanalla rento. Tämä ryhmä asuu omilla asuinalueillaan, jossa elämäntapaa kuvataan sanalla tavallinen. Äänestämässä käydään ahkerasti ja ilmaista koulutusta arvostetaan. 

Konttorien keskiluokkaa kirjassa kuvataan sanalla kunnolliset. Tässä kuplassa eläviä voisi sanoa myös suureksi keskiluokaksi, tavan ihmisiksi. He nauttivat saavuttamastaan asemasta mutta pelkäävät koko ajan tippuvansa kelkasta, epävarmuus tulevasta jäytää monia. 

Toiset ovat yhteiskunnan ulkokehällä

Toisissa kuplissa ovat sitten ne menestyjien vastakohdat. Esimerkiksi maaseudun asukkaat kertovat tarinaa eräänlaisesta unohdetusta kansasta, joka arvostaa maaseutua ja luontoa ja tietenkin kovaa työntekoa mutta joka on jäänyt yhteiskunnan ulkokehälle. 

Taustalla on maaseudun autioituminen, kun työpaikat ovat keskittyneet taajamiin eivätkä opiskelemaan lähteneet nuoret palaa enää synnyinseuduilleen. Maaseutu tyhjenee, kirjan sanoin se muuttuu "globaalin talouden takamaaksi". 

Maaseudulla oma perhe ja suku, ehkäpä kyläyhteisökin ovat tärkeitä. Sen sijaan kaupunkilaisia karsastetaan eivätkä maalle uskaltautuvat tulokkaatkaan saa kovinkaan nopeasti paikallisten hyväksyntää. Kaikesta huolimatta maaseudun asukkaat uskovat yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja siihen, että yhteiskunta antaa myös maalla asuville mahdollisuudet menestyä. 

Vähän samaan malliin ajattelevat paperityöläiset, jotka arvostavat työtään mutta jotka ymmärtävät mahtinsa vähitellen katoavan. Palvelualoillakaan ei voida hyvin, sillä vaikka työtä ehkä riittääkin, se on monesti pätkätyötä. 

Yrittäjät ovat puolestaan itsenäisiä ja tietyllä tavalla vapaita, arvostavat työtään mutta samanaikaisesti koko yrittäjän elämä on epävarmuudessa elämistä ja liian suurien verojen maksamista. 

Kupliin kannattaa tutustua

Jos tästä kirjasta ei mitään muuta jää käteen, niin ainakin se, että on hyvä tutustua oman kuplan ulkopuolisiin kupliin. Elämme todellakin eri todellisuuksissa koulutustasomme, asuinpaikkamme, historiamme ja tulojemme johdattamina. 

Usein poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemyksemme heijastuvat taustoistamme. Lisäksi talouden ja yhteiskunnan pyörteet näyttävät kohtelevan ihmisiä hyvinkin eri tavoin. 

Ehkäpä lukijana jäin vielä kaipaamaan jonkinlaista selkeää yhteenvetoa siitä, missä nyt ollaan ja mihin mahdollisesti ollaan menossa. Sellaiseksi ei riitä kirjan loppuluvun kysymys siitä, mikä on yhteinen tarinamme. "Joudumme miettimään, miten kertoa yhteiskunnan tarina niin, että se koskettaa niin Suomessa kuin myös muualla syntyneitä."