Markus Kantola: Aatteiden Yhdysvallat. Politiikan suunnannäyttäjiä 1800-luvun lopulta Trumpin aikaan (Gaudeamus 2024). 351 s.
Televisio, radio ja internet ovat tehneet pahaa yhdysvaltalaiselle poliittiselle keskustelulle ja vaikuttamiselle.
Jo ennen rushlimbaugheja ja anncoultereja oli toki matalamielisiä ja kyynisiä suunsoittajia, mutta sähköinen ja digiteknologia ovat luoneet ympäristön, jossa saman mieliset ovat heimoutuneet kuuntelemaan ja levittämään toteemihahmojensa sanaa. Tämän voi huomata muun muassa X:ksi muuttuneesta Twitteristä.
Ja kun eliitinvastaisuus istuu syvällä yhdysvaltalaisessa kulttuurissa, kuilun jakama pelikenttä on ollut aina olemassa.
Kansa ja eliitti
Yhdysvaltain politiikan tutkijan, filosofian tohtori Markus Kantolan mukaan tämä jako kansaan ja eliitteihin on paljolti syypää Yhdysvaltojen henkiseen jakautumiseen. Tähän intellektuellit sekä heittävät bensaa liekkeihin, että saavat itse tuta kansan raivoa.
Kantolan mukaan kansa ei ole suoraan omaksunut intellektuellien näkemyksiä, vaan ne ovat kiertäneet eliittien kautta, jotka ovat puolestaan tuoneet ideoita katutasolle ja arkeen.
Vaikka kyräily eliittejä kohtaan on vahvaa, eliittien kynän ja aivosolujen jälki näkyy presidenttien ja heidän hallintojensa enemmän tai vähemmän toteutetuissa suurissa ja pienemmissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä.
Yksi monista esimerkeistä on presidentti Lyndon B. Johnsonin "sota köyhyyttä vastaan", jonka isä oli sosialistiälykkö Michael Harrington. Nimitietämyksestä saattaa olla hyötyä tiukassa pubivisassa rapakon takana.
