Kirja-arvio: Uusi kirja kertoo Suomessa melkein unohdetun kansansirpaleen kokemasta rasismista sodan jälkeen - salmilaisten uskonto ja kieli poikkesivat valtaväestöstä ja syrjintä oli yleistä

Ortodokseja oli paljon myös Salmin naapurikunnissa Salmin kihlakunnassa. Näitä kuntia ovat Impilahti, Korpiselkä, Soanlahti, Suistamo ja Suojärvi. Esimerkiksi seuraavaksi ortodoksisimmassa kunnassa Suojärvellä asukkaista 62 prosenttia oli ortodokseja.

Yhteensä 14 kirjoittajan Sama mua, uvvet rannat -kirja käsittelee salmilaisten historiaa nimenomaan sodan jälkeen, kun tämä etnisesti suomalaisista erillinen ryhmä asutettiin pääasiassa Pohjois-Savon kuntiin. Kirjassa käydään varsin yksityiskohtaisesti läpi asutushistoriaa, ortodoksikirkon toimintoja, salmilaisten poliittisia valintoja (muun muassa vennamolaisuutta) ja salmilaisten kulttuuriperintöä nyky-Suomessa.

Vähemmistö koki syrjintää

Mielenkiintoisinta antia kirjassa ovat selvitykset salmilaisten kokemasta syrjinnästä uusilla alueilla Suomessa - kohtelua voi kutsua myös rasismiksi. Lähes kaikki evakkokarjalaiset joutuivat jonkinlaisen syrjinnän kohteeksi mutta salmilaisilla oli lisätaakkana outo kieli ja vieras uskonto, joka yhdistettiin venäläisyyteen. Monesti kantasuomalaiset pitivät salmilaisia “ryssinä”, mikä myös avoimesti kerrottiin.

“Yksilöiden kokema pilkka ja sitä seurannut häpeän tunne muuttuivat toistuessaan ortodoksien ryhmätasolla kokemaksi pilkaksi ja kollektiiviseksi häpeän tunteeksi. Koetusta kiusaamisesta ja torjunnasta seurasi ortodoksitavoista luopuminen tai vähintään niiden piilottaminen pois valtaväestön katseilta.” Näin kirjassa kirjoittaa Heli Kaarina Kananen, joka selvittää salmilaisten sopeutumisen kipupisteitä.

Kanasen analyysissä luterilaisten käsitys ortodoksisuudesta oli varsin outo. Siinä missä luterilaiset eli valtaväestö piti itseään oikeaan uskoon kastettuina, ortodoksisuus nähtiin epäjumaluuden palvontana ja jopa pakanuutena. Ylipäätään ortodoksisuus oli luterilaisten näkemyksissä yhteydessä alikehittyneisyyteen, sivistymättömyyteen ja likaisuuteen. Viittaukset Venäjään ja slaavilaisuuteen olivat yleisiä.

Näihin käsityksiin vaikutti vahvasti jo ennen sotia käyty keskustelu “oikeasta suomalaisuudesta”. Ja kuten Kananen sanoo, “tässä karjalan kieltä puhunut ja ortodoksista uskontoa tunnustanut rajakarjalainen jäi auttamatta enemmistön luoman suomalaiskansallisen identiteetin rajojen ulkopuolelle”.

Muuttoliike ja seka-avioliitot uhkana

Tapio Hämynen analysoi Salmin väestöä etnisenä vähemmistönä Suomessa. Kuten monet muutkin suomalaiset, myös salmilaiset ja heidän jälkeläisensä ovat hajaantuneet nykyisin eri puolille Suomea.

Vuonna 1983 enää kaksi viidesosaa salmilaisista asui alkuperäisillä sodanjälkeisillä asutusalueilla, koska “kolmas evakkomatka” oli vienyt lapset kaupunkeihin ja asutuskeskuksiin. Vuonna 2016 salmilaisista neljäsosa asui pääkaupunkiseudulla.

Muuttokehitys ja seka-avioliitot ovat johtaneet salmilaisten puhuman livvin kielen lähes täydelliseen katoamiseen Suomessa. Vaikka ortodoksisuus näyttää nykyisin olevan jollakin tapaa muodissa, enemmistö eli noin 70 prosenttia salmilaisten solmimien seka-avioliittojen lapsista on kastettu luterilaisiksi.

Nykypäivää lähestyttäessä monet salmilaiset ovat huomanneet, että heidän edustamansa uskonto, kieli ja karjalainen eläväisyys ovat kokeneet jonkinlaisen ylösnousun. Kirjaan haastateltu Pirjo kertoo, kuinka matkailumarkkinointi nosti karjalaisuuden positiiviseksi ja eksoottiseksikin Pohjois-Karjalassa 1970- ja 1980-luvuilla. Kulttuurin elpyminen on johtanut myös esimerkiksi praasniekkojen eli temppelijuhlien elpymiseen. Myös livvin kieltä on yritetty elvyttää nyt, kun alkuperäiset puhujat ovat jo lähes kaikki kuolleet.

Epäsuomalaisuudesta suomalaisuuteen sulautumisen kautta

Tämä Salmista kertova kirja on varmasti tärkeä salmilaisille ja heidän jälkeläisilleen mutta se on myös tärkeä muistutus kaikille suomalaisille siitä, että täällä meidän niemellämme on ollut “toiseutta” aiemminkin.

Vaikka salmilaiset olivat Suomen kansalaisia, heitä ja heidän tapojaan pidettiin usein väärinä ja muukalaismaisina - toisin sanoen epäsuomalaisina. Salmilaisten kohtaama rasismi on hyvin verrannollista nykyisten maahanmuuttajien kokemiin tuntemuksiin.

Kirja kertoo myös surullista tarinaa siitä, että Suomessa on päästetty häviämään lähes kokonaan yksi kielivähemmistö.

PS: Salmilaisten ja muiden rajakarjalaisten puhuma livvin kieli sekoitetaan usein liivin kieleen, joka on niinikään suomensukukuinen kieli. Liiviä puhuttiin Latvian rannikolla mutta nyt viimeinenkin kyseisen kielen äidinkielinen puhuja on kuollut.  

• to20:19
  Finlandia-palkinto

  Monika Fagerholmille kaunokirjallisuuden Finlandia
• to20:03
  Finlandia-palkinto

  Tomi Kontiolle lasten- ja nuortenkirjojen Finlandia – Näätä on puliukko, jolla on lukijoille tärkeä viesti
• to19:48
  Finlandia-palkinto

  Ihmiskaupasta kertova Pitkä vuoro toi tietokirjallisuuden Finlandian Paavo Teittiselle – "Vi****s on voimakas moottori"
• 18.11.16:07
  Kirjallisuus

  Spotify laajentaa äänikirjatarjontansa Suomeen
• 15.11.13:45
  Satu Silvo

  Satu Silvo erityisestä herkkyydestään: "Jo pienenä sanoin, että olen ollut noita entisessä elämässäni"
• Lataa lisää