Akuutti pakolais- ja siirtolaisongelma myllertää sisäpolitiikkaa ja kansalaisten mieliä ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. Niin kauan kuin tilanne pysyy kaoottisena, jatkuu myös epätietoisuus siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Medialta, poliitikoilta ja asiantuntijoilta vaaditaan paitsi tosiasioiden kertomista, myös sovinnollista ja ratkaisukeskeistä suhtautumista monin tavoin räjähdysherkkään tilanteeseen. Sisäinen eripura on viimeinen asia, jota nyt kaivataan.
Sovinnon asialla yrittää epäilemättä olla myös Jussi Pakkasvirta, Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksen johtaja. Hän ottaa maanantain Helsingin Sanomien mielipidesivuilla kantaa pakolaiskriisiin vertaamalla nykyistä tilannetta aiempiin kansakunnan kokemiin poikkeusaikoihin.
Suhteellistaminen on tärkeää. Jos nykyistä tilannetta verrataan sisällissodan tai talvi- ja jatkosodan vuosiin, on helppo nähdä, etteivät asiat ehkä sittenkään aivan mullin mallin ole. Kansakunnan olemassa olo ei ole nyt uhattuna.
Samalla kun Pakkasvirta tekee tämän tärkeä havainnon, hän valitettavasti liittyy siihen joukkoon, joka rinnastaa nykyisen pakolais- ja siirtolaiskriisin karjalaisten evakkojen asuttamiseen muualle Suomeen toisen maailmansodan aikana. Noin 400000 suomalaista joutui jättämään kotinsa alueilta, jotka Neuvostoliitto anasti Suomelta Kannaksella, Laatokan Karjalassa, Suomenlahden saarilla ja Pohjois-Suomessa.
Pakkasvirta kirjoittaa: ”Siirtokarjalaiset koettiin monissa kunnissa tunkeutujina ja kotirauhan rikkojina. Silti nämä tulijat kotoutettiin suomalaiseen yhteiskuntaan - sen tasaveroisina jäseninä - harvinaisen nopeasti.”