Mainos

Kirja-arvio: Tiedostavan siemailun taito

Ani Kellomäki: Tiedostavan siemailun taito (Atena 2019)

Tiedostavan siemailun taito -tietokirjassa pohditaan, juovatko suomalaisten alkoholia vain siemaillen vai onko juominen jokapäiväistä tissuttelua.

Kirjan idea on kertoa, että nykyisin alkoholi on esillä kaikkialla ja juomisesta on tehty liian normaalia. Ihmiset yhdistävät mainonnan tai muun syyn takia alkoholin ainoastaan positiivisiin asioihin, kuten yhdessäoloon, stressin poistamiseen ja tapaamisiin ihmisten kanssa.

Ani Kellomäki on huolestunut etenkin siitä, että alkoholista tulee liian arkipäiväistä. Hän kertoo tapauksesta, joissa työpaikalla naukataan aina siivu jaloviinapullosta, jos joku on työyhteisössä onnistunut työtehtävässään. Salli-niminen haastateltava puolestaan kertoo, kuinka keskisuomalaisen koulun opettajat viettivät liian usein alkoholipitoisia kokoontumisia. Samantyyppisiä esimerkkjä kirjassa on useita.

Alkoholi näkyy kaikkialla

Kellomäki huomaa, että koko yhteiskuntamme on läpikotaisin "alkoholisoitunut". Puolenpäivän aikaan Helsinkiin tulevassa kaukojunassa oudon moni viihtyy ravintolavaunussa ja asemalla puolestaan baarissa on kyltti, jonka mukaan päivän ensimmäinen happy hour alkaa jo yhdeksältä aamulla. Hotellin avainkortissa mainostetaan kahta juomatarjousta alakerran baarissa ja hotellihuoneen pöydällä odottaa viinipullo.

Kritiikkiä saa myös median tapa kirjoittaa hauskoja tarinoita, jotka liittyvät jollakin tapaa alkoholiin. Lentokentän Oak Barrel -pubista kirjoitetaan aina myönteiseen sävyyn, kun matkalle lähtijät ottavat lähtökaljojaan. Kalsarikänneistä ja viinajoulukalentereista puolestaan tehdään niinikään myönteisiä juttuja.

Kirjassa on useita kertomuksia, joiden perussanoma on, että alkoholi vie... tai ainakin voi viedä turmioon. Perustissuttelu muuttuu jokapäiväiseksi kännäämiseksi ja poissaoloiksi töistä. Kaikki tapahtuu huomaamatta ja salakavalasti. Koko yhteiskunta tukee tätä negatiivista kehitystä, sillä viininjuonti aterioilla on normalisoitu ja ihmiset on opetettu ajattelemaan, että kaikkiin vähäisiinkin mielenkohotushetkiin sopii lasi tai kaksi skumppaa.

Kuinka paljon on paljon?

Kuinka paljon on sitten paljon ja mikä on tiedostavaa siemailua? Kirjassa kerrotaan tilastoista mutta ei hirttäydytä liian tiukasti lukuihin. Toisille jo vähäiset määrät voivat olla liikaa, kun taas toisille suuretkin määrät ovat ainakin omasta mielestä normaaleja. Jos sisuskalut eivät hajoa, alkoholin liikakäyttö voi näkyä erilaisina onnettomuuksina tai pahimmassa tapauksessa väkivaltana. Hyvä tapa tiedostaa oman juomisensa määrä on pitää viinapäiväkirjaa, kirja valistaa.

Lopulta kirja kertoo, että ihmisen pitäisi löytää tapoja viettää aikaa ilman alkoholia. Alkoholia ei pitäisi liittää ainakaan liikaa itsensä palkitsemiseen tai onnellisuuden tavoitteluun eikä edes toisten ihmisten tapaamiseen. Alkoholi ei myöskään saisi olla lohturuokaan verrattavissa oleva "varjolohduke". Kirjoittaja onkin tyytyväinen, kun ilo ilman viinaa ei ole enää teeskentelyä vaan muotia ja kertoo sitten erilaisista ryhmistä, joissa alkoholia ei nautita.

Tiedostavan siemailun taito -kirja on hyvä muistutus siitä, kuinka alkoholi on nykyisin esillä joka puolella ja kuinka alkoholin käyttö on arkipäiväistynyt.

Toisaalta kirja osoittaa, kuinka vaikeaa alkoholista on edelleen kirjoittaa ilman kirjasta nyt huokuvaa moralistista ja jopa paternalistista otetta. Lukijaa valistetaan kuin lasta konsanaan ja itsestäänselvyyksiä koristellaan ulkomaalaisilla lähdeviitteillä. Kirja ei ole mikään täysraittiuden ylistäjä mutta kirjan sanomana on olettaa, että kaikilla ihmisillä on alkoholiongelma – jos ei vielä, niin sitten kohta.  

Lisää aiheesta
    Mainos
    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja