Kirja-arvio: Teollisuusvasaroista liekehtivään palloon

Ihmiset ympäri maailman tunnistavat Fordin ja McDonaldsin logot. He tunnistavat yhtä helposti Manchester Unitedin ja FC Barcelonan vaakunat. Tätä nykyä näillä jalkapallosymboleilla tahkotaan rahaa tavalla, jota niitä luotaessa ei voitu edes kuvitella.

Nämä pelipaitojen rinnuksia koristavat tunnukset kehitettiin luomaan perustetulle seuralle identiteettiä, yhteenkuuluvuutta ja erottautumista toisista seuroista.

Moni seura on perustettu teollistumisen sydänaikana 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella.

Tämä näkyy myös niiden tunnuksissa, erityisesti vaakunoissa, joita ruotsalainen urheilutoimittaja Leonard Jägerskiöld Nilsson esittelee formatoidussa muodossa - mutta silti jalkapallofania houkuttelevasti, ja myös urheiluhistoriasta, miksei heraldiikastakin, kiinnostunutta.

Aukeaman mittaisen katsauksen seuraan ja tunnusten vaiheisiin saa kaikkiaan hieman alle sata tunnettua seuraa, erityisesti Englannista (20), mutta myös muista mantereen suurmaista kuten Espanja, Italia, Saksa ja Ranska. Tietysti myös Ruotsi, ja suomalaisten seurojen vaakunahistoriaa esittelee urheilutoimittaja Petri Lahti. Lopuksi on vielä tunnettujen seurojen tunnuksia eri puolilta maailmaa.

West Hamin vasaroista Leverkusenin lääkejättitunnukseen

Niin, se teollistuminen.

Lontoolaisen West Hamin ja ukrainalaisen Shakhtar Donetskin vaakunoissa ovat niittivasarat ristissä (Shakhtarin varhaisemmassa logossa on näkynyt muun muassa hiilikasoja ja porausmaski). Jykevä vasara hallitsee myös gelsenkircheniläisen Schalke 04:n yksinkertaista sinivalkoista tunnusta.

Eindhovenilainen PSV on alun perin Philipsin tehtaan joukkue, ja sen vaakunahistoriassa on esiintynyt hehkulamppu. Saksalaisen Bayer Leverkusenin tunnuksessa on, kyllä, lääke- ja kemianjätti Bayerin tunnus. Firma ei ole sitä ostanut, vaan seura pantiin pystyyn yhtiön työntekijöitä varten. Englantilaisen Derbyn tunnuksessa on pässi, osoituksena seudun historiallisesta puuvillateollisuudesta.

Liverpool on satamakaupunki, joten sen tunnuksen keskellä on iso merimetso. Merenrantakaupunkien joukkueiden tunnuksissa meri aaltoineen tai laivoineen ovat olleet tai yhä ovat läsnä, kuten ranskalainen Nantes ja genovalainen Sampdoria, jonka vaakunaa hallitsee piippua polttava merimies.

Hallitsevat eläinaiheet eivät yllätä: kotkia, härkiä, leijonia kuvaamaan voimaa ja vitaalisuutta, ja ne on usein otettu kaupungin tai paikallisen merkittävän suvun vaakunasta. (Samoin paikallisista vaakunoista on lainattu niin värejä kuin vaikka historiallisia rakennuksia.)

Ranskalaisen Saint-Étiennen vaakunassa ponnisti aiemmin musta pantteri. Se oli kunnianosoitus seuraikonille, malilaiselle Salif Keitalle, ja lajissaan harvinainen ele.

Espanjalaistamiskausi ja Cagliarin maurien päät

Politiikka on vaikuttanut joissakin maissa paljon. Espanjassa diktaattori Francisco Francon aikana vaakunat espanjalaistettiin kieltä myöten. Kommunistisissa maissa aatteen symbolit kuten punatähdet saivat näkyvyyttä.

Sardinalaisen Cagliarin vaakunaa koristavat maurien päät. Amsterdamilaisen Ajaxin tunnuksessa on tietysti antiikin Kreikan Ajax-jumala. Pireuslainen Olympiakos otti tunnuksekseen oliivinlehvillä seppelöidyn miesurheilijan.

Jotkut tunnukset ovat muuttuneet paljon ensimmäisestä versiosta, kuten Athletic Bilbaon, tai baijerilaisjätti Bayern Münchenin kohdalla. Tukholmalaisen suurseura Djurgårdens IF:n keltapunasininen vaakuna on pysynyt samana tyylikkäänä tunnuksena kaupallisuuden paineissakin vuosikymmenet.

Raha nimittäin on puhunut ja vaatinut ja muokannut - tai kieltänyt – tunnuksia.

Kun raha käskee

Urheiluvaatejätti Nike vaati liverpoolilaista Evertonia poistamaan logostaan laakeriseppeleet ja latinankielisen moton Nil satis nisi optimum (Vain paras riittää). 1980-luvulla Adidas halusi ManU:n logon yläpuolelle futiskengät.

Valencian historiallinen tunnus on lepakko. Äskettäin samanniminen suurseura halusi uudenlaisen lepakkologon. Yhdysvaltalaisen sarjakuvayhtiö DC Comicsin mukaan lepakko muistutti kuitenkin liikaa Batmania. Supersankari voitti, jalkapallo hävisi.

Tunnuksista kaikki eivät ole vaakunoita. Muotoja ja tyylejä on monia, ja niissä näkyvät aina ajan kuva.

Pallo on tietysti usein esillä, mutta esimerkiksi lissabonilaisen Benfican tunnuksessa näkyy yhä pyörän vanne. Saopaulolaisen Corinthiansin (nimi otettu englantilaisseuralta) tunnuksessa ovat niin ankkuri kuin airopari.

Suomalaiset eurooppalaistyylisiä

Suomalaisten seurojen vaakunat ja tunnuksen noudattavat eurooppalaisia esikuviaan. On palloa, vaakunamuotoa, eläimiä, kuten tamperelainen Ilves. Valkeakoskelaisen Hakan logossa kohisee koski, sikäläisen paperitehtaan symbolina.

Mutta Turussa katsottiin vuonna 1990 Eurooppaa kauemmas. FC Inter on virallisesti Football Club International Turku. Nimi ja värimaailma ovat suoraan milanolaiselta Interiltä. Vaakunan muodossa ja designissa sen sijaan on inspiraationa ollut Kamerunin maajoukkueen tunnus.

Mikä on kaunein tai upein?

FC Barcelonan fanina valinta upeimmasta on selvä, mutta olen aina tuntenut lukkarinrakkautta FC Kölnin pukkiin. Se ilmestyi nojaamaan seuran pyöreään logoon 1950, kun seura sai lahjaksi pukin sirkukselta. Nykyinen virallinen seurapukki on nimeltään Hennes VIII.

Turkulaiset tissit

Sanotaan sen verran, että kaikki tunnukset eivät ole olleet onnistuneita.

Olympique Lyon joutui pelaamaan huonovointisuutta aiheuttavassa värikkäässä OL -logossaan 1990-luvulla. Pariisilainen PSG kokeili sekin 1990-luvulla kammottavaa kirjainyhdistelmälogoa. Leedsin tunnus muistuttaa automerkkiä.

Haka ja Suomen menestynein seura HJK halusivat viime vuosituhannen loppupuolella dynaamisia yrityslogoja muistuttavat tunnukset. Onneksi Klubin liekehtivä pallo ei päätynyt pelipaidan rintapieleen.

Ehkä huomiota herättävin tunnus kirjassa on Turusta. Se on TPS:n naisjoukkueen logo, kaksi rintaa terhakkaasti pystyssä. Se ei ole herättänyt #metoo-kohua, sillä tissit elivät symbolisen elämänsä 1970-luvulla, silloin kun naisten jalkapallo oli vielä vähätellen mimmiliigaa.