Kirja-arvio: Vanhan rouvan turboahdettu Fiat

On fanikirjoja ja on historiaopuksia. Tämä kirja Italian jalkapallosuuruus Juventuksesta kuuluu ensimmäisiin, nimestään huolimatta.

Kirja on ylistyslaulu La Vecchia Signoran, Vanhan rouvan eli torinolaisen Juventuksen pelaajille: Giampiero Compista ja walesilaisesta John Charlesista ranskalaisdiiva Michel Platiniin ja omaan suosikkiini Alessandro del Pieroon (vaikken Juven kannattaja olekaan).

Digby muistuttaa, että Bianconeri eli valkomustat – Italiassa seurat tunnetaan puheenparressa myös pelipaitansa värin mukaan – perustettiin vuonna 1897 idean, ei ensisijaisesti kaupungin tai kaupunginosan, ympärille. Juventus viittaa nuoruuteen. Seuralla on oma lo stilo Juve -pelifilosofiansa ja -tyylinsä.

Seura on kahminut kymmeniä mestaruuksia ja pokaaleja. Tänä keväänäkin se porskuttaa hyvää vauhtia taas pääsarjan Serie A:n mestaruuteen, ennätykselliseen kuudenteen peräkkäin.

Juvella on ollut myös pelillisiä tragedioita

Surullisin niistä on toukokuun 1985 Heyselin tapahtumat Belgiassa. 39 jalkapallofania ruhjoutui kuoliaaksi nujakoinnin synnyttämässä paniikissa Euroopan cupin loppuottelussa Liverpoolia vastaan ennen ottelun alkua. Outoa oli, että ottelu yleensä pelattiin, ja vastenmielistä oli, että kuolemankaaoksen jälkeen Juventuksen Platini juhli voittomaaliaan ja esitteli cup-kannua kentällä.

Monien muiden italialaisten seurojen tavoin Juve on sotkeutunut ottelujärjestelyskandaaleihin (Calciopoli) ja pudotettu alemmille sarjaportaille. Sillä on myös ollut vaikeuksia löytää itselleen hyvää kotistadionia.

Mutta, paljon jää uupumaan

Juventus ei ole torinolainen kyläseura. Se on osa koko Italian teollisuus-, talous- ja sosiaalihistoriaa. Seuran omistajasuku on Agnelli, maan kansanauton Fiatin perustaja.

Kirjassa kyllä tuodaan esiin Agnellien merkitys seuralle ja maalle, mutta vain pinnallisesti. Suurena työllistäjänä ja Italian modernisoijana Fiat on (ollut) suuri. Italiassa paikallisidentiteetit istuvat tiukassa, mutta Juventus on suosittu eri puolilla maata Fiatin roolin takia.

Entä vaikkapa Muammar Gaddafin pojan al-Saadin omistajarooli seurassa? Viime vuosikymmenellä Juven paitaa koristi öljy-yhtiö Tamoilin logo. Yhtiön taustalla oli Gaddafin Libya. Ei käsitellä.

Juve on aiheuttanut käsirysyä Italian parlamentissa. Entisestä pelaajasta Giampiero Bonipertistä tuli eurokansanedustaja vuonna 1994. Politiikkaakin löytyisi. Kirjassa ei ole varta vasten tehtyjä omia henkilöhaastatteluja.

Rikkaudet eivät aina tuo onnea. Agnellien perhettä ovat koetelleet kennedymäiset tragediat. Aineksia hienoon historiateokseen siis olisi.