Mika Rissanen: Kadut, kentät ja katsomot. Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo. Atena. 2022. 246 s.
Turkin presidentti on kaihtamattoman pelin mies. Recep Tayyip Erdoğan härskeilee myös jalkapallossa, onneksi ”vain” Turkissa.
Erdoğan mieluusti sanoo melkein päässeensä nuorena aikuisena maineikkaan istanbulilaisseura Fenerbahçen pelaajaksi. Sulttaanin hovihistorioitsijat totta kai laulavat ylistystä. Kriitikot eivät tarinaa tuosta noin vain niele.
Erdoğanin futishenkselien paukuttelu kertoo lajin verenkiertomaisen tärkeästä roolista myös Turkissa.
Hän on häärännyt niin sopupelitutkimusten lopettamiseksi (ne lopetettiin), häntä vastustavien istanbulilaisten äärikannattajien eli ultrien kontrolloimiseksi ja kuriin laittamiseksi, kuin perustattamalla Istanbulin kolmen suuren - Fenerbahçen, Galatasarayn ja Beşiktaşin – kilpailijaksi 2014 Başakşehir-seuran.
Seuran peliasun värit ovat AK-puolueen sinioranssit. Eikä Recep ole Vladimiria pahempi: seuran vihkiäismatsissa teki hattutempun eräs nimeltä mainitsematon turkkilaispoliitikko, kuin Putin jääkiekkomatseissaan. Katsomoaan seura ei ole saanut faneista pullistelemaan.
Tietokirjailija, historianopettaja, FT Mika Rissasen kirja eurooppalaisten jalkapalloseurojen vastakkainasetteluista kentillä (nk. derbyt) ja stadionien ulkopuolella paranee kohti loppua kuin itäisen Välimeren ruokatorien antimet.
Ei alun luvuissakaan sinänsä ole mitään moitittavaa. Asiantuntevaa historian, ideologioiden, identiteettien, uskontojen ja sosiaalisten erilaisuuksien taustoittamista siitä, miksi joidenkin seurojen yhteenotot ovat enemmän kuin vain tavallinen sarjaottelu.

