Marko Tikka ja Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit - tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888 – 1948 (Atena 2020)
Tanssi oli aikoinaan kiellettyä tai ainakin tanssimista rajoitettiin voimakkaasti. Nykypäivän ihmiselle suomalainen tanssikielto on mitä kummallisin ilmiö. Kielletyt leikit -kirjan kirjoittajat vertaavatkin ilmiötä siihen, että tänä päivänä kiellettäisiin somen käyttö.
Tanssin kieltämisellä on pitkät perinteet eli tanssikielto ei ole ollut vain sota-ajan ilmiö. Tanssikiellon ja erilaisten rajoitusten takana olivat pääasiassa konservatiivis-uskonnolliset piirit, jotka pitivät tanssimista moraalittomana ja monella tapaa muutenkin arveluttavana. Näiden piirien asema oli niin vahva, että tanssimista pystyttiin rajoittamaan Suomessa vuosikymmeniä.
Tanssiminen oli vaarallista erityisesti naisille
Erityisesti haluttiin kontrolloida nuoria naisia, joiden kunnian katsottiin olevan vaarassa. Käytännössä pelättiin siis esiaviollisia suhteita, koska tanssimisessa nähtiin vaarallisia eroottisia piirteitä. Tämän lisäksi tanssin nähtiin olevan turhaa ajanvietettä ja vievän nuorison rappiolle.
"Moraalinen tuomio kohdistui hattu päässä sisällä, savuke rennosti suupielessä remuavaan estottomaan nuoreen mieheen ja hänen seksuaalisen himonsa kohteeksi joutuvaan viattomaan tai harkitsemattomalla tavalla kiimaiseen nuoreen naiseen. Käsitys tanssin suhteesta esiaviollisiin suhteisiin, aviottomiin lapsiin ja kansankunnan kannalta vääränlaiseen perimään oli moralisteille itsestään selvä."
Kirja perustuu paljolti vanhoihin lehtiartikkeleihin, eduskuntapuheisiin ja erilaisiin asiaan liittyviin kirjallisiin tuotoksiin. Kaiken kaikkiaan kirjoittajat arvioivat noin viidentoista tuhannen suomalaisen saaneen tuomion erityisesti sota-aikana tanssimisesta.