Kirja-arvio: Tanssiminen oli moraalitonta, epäilyttävää ja vei kiimaiset naiset harhapolulle

Marko Tikka ja Seija-Leena Nevala: Kielletyt leikit - tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888 – 1948 (Atena 2020)

Tanssi oli aikoinaan kiellettyä tai ainakin tanssimista rajoitettiin voimakkaasti. Nykypäivän ihmiselle suomalainen tanssikielto on mitä kummallisin ilmiö. Kielletyt leikit -kirjan kirjoittajat vertaavatkin ilmiötä siihen, että tänä päivänä kiellettäisiin somen käyttö. 

Tanssin kieltämisellä on pitkät perinteet eli tanssikielto ei ole ollut vain sota-ajan ilmiö. Tanssikiellon ja erilaisten rajoitusten takana olivat pääasiassa konservatiivis-uskonnolliset piirit, jotka pitivät tanssimista moraalittomana ja monella tapaa muutenkin arveluttavana. Näiden piirien asema oli niin vahva, että tanssimista pystyttiin rajoittamaan Suomessa vuosikymmeniä. 

Tanssiminen oli vaarallista erityisesti naisille

Erityisesti haluttiin kontrolloida nuoria naisia, joiden kunnian katsottiin olevan vaarassa. Käytännössä pelättiin siis esiaviollisia suhteita, koska tanssimisessa nähtiin vaarallisia eroottisia piirteitä. Tämän lisäksi tanssin nähtiin olevan turhaa ajanvietettä ja vievän nuorison rappiolle. 

"Moraalinen tuomio kohdistui hattu päässä sisällä, savuke rennosti suupielessä remuavaan estottomaan nuoreen mieheen ja hänen seksuaalisen himonsa kohteeksi joutuvaan viattomaan tai harkitsemattomalla tavalla kiimaiseen nuoreen naiseen. Käsitys tanssin suhteesta esiaviollisiin suhteisiin, aviottomiin lapsiin ja kansankunnan kannalta vääränlaiseen perimään oli moralisteille itsestään selvä."

Kirja perustuu paljolti vanhoihin lehtiartikkeleihin, eduskuntapuheisiin ja erilaisiin asiaan liittyviin kirjallisiin tuotoksiin. Kaiken kaikkiaan kirjoittajat arvioivat noin viidentoista tuhannen suomalaisen saaneen tuomion erityisesti sota-aikana tanssimisesta. 

Yleensä tuomio oli sakkoa mutta rahattomien kohdalla tanssituomio saattoi johtaa vähäksi aikaa vankilaan. Kirjassa kuvataan myös paria tapausta, jossa poliisit ovat yleisen kaaoksen keskellä ampuneet tanssijoita kuoliaaksi. 

Viihde ja huvittelu kiellettyä 

Tanssikiellon taustalla oli sota-aikana ajattelu, jonka mukaan sotilaiden toimintaa jotenkin pilkataan, jos kotirintamalla käydään tanssitilaisuuksissa. Tämä oli aivan toisenlaista ajattelua kuin esimerkiksi sota-ajan Britanniassa. 

Ennen sotia ajattelu meni perinteisen konservatiivisen kaavan mukaan, jolloin viihde ja huvittelu nähtiin ylipäätään kielteisessä valossa. Kirjoittajien mukaan esimerkiksi Ruotsin tai Tanskan sotia edeltävä kabareekulttuuri ei ikinä juurtunut Suomeen juuri viihdekielteisyyden takia. 

1800-luvun lopulla tanssikeskustelu nousi pintaan nuorisoseuratoiminnan laajentuessa. Maaseudun nuorisolle pyrittiin kehittämään kulttuuriharrastuksia ja tanssia ei nähty tällaisena kehittävänä kulttuuritoimena. Kehittävää olivat moralistien mielestä esimerkiksi torvisoitto ja kuorolaulu. Toisaalta tanssimista myös kannatettiin, koska sillä tavallaan saatiin toimintaan enemmän yleisöä ja myös lipputuloja. Toisinaan tanssi nähtiin positiivisesti liikuntamuotona. 

Tanssiminen voi johtaa prostituutioon

Kirjassa tarkastellaan myös tanssisäädöksiä kaupungeissa, joissa tanssi oli hyväksyttävämpää niin sanottujen parempien piirien ravintoloissa. Työläiset kun nähtiin usein hillittöminä ja jonkinlaisina aikuisina lapsina. Moraalinen tarkkailu oli kaupungeissakin tärkeää. Toisinaan nähtiin, että ravintolassa tapahtuva tanssiminen voi viitata prostituutioon. 

Keiken kaikkiaan tämä kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen, koska se kertoo nykyihmisen näkökulmasta aivan hassusta kiellosta. Kirja myös todistaa, että Suomi on aina ollut hyvin konservatiivinen maa, jossa kaikki maailmalla nähdyt uudet asiat ensin mieluiten kielletään ennen kuin ne vapautetaan. 

Kirja päättyy toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan mutta tarina olisi hyvin voinut jatkua aina 60-luvun lopulle, jolloin tanssiminen ja muu hauskanpito oli kiellettyä muun muassa niin sanottuina rukouslauantaina. 

Poliisi keskeytti tilaisuuksia, jossa se arveli nuorison "hytkyvän" musiikin tahdissa. Hytkyminen kun nähtiin tanssina ja tanssiminen oli rukouslauantaina kiellettyä. Korsossa saatiin 60-luvulla huvitilaisuuden keskeytyksen takia aikaiseksi jopa mellakka ja lopulta myös tanssikielto purettiin uskonnollisten piirien vastustuksesta huolimatta. 

Lue myös

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja