Kirja-arvio: Tanner hyvä, Kekkonen paha

Tannerista tuli vankkumaton kommunismin vastustaja, isänmaallinen sosialisti. Historiaa hän teki olemalla ensimmäinen itsenäisen Suomen sosialidemokraattinen pääministeri sotien välillä. Hän otti jopa sisällissodan voittajien paraatin vastaan, kun presidentti oli sairastunut.

Talvisodan hallituksessa ulkoministerinä ollessaan hän oli haukkojen ja kyyhkyjen välissä mutta sai silti Neuvostoliiton vihat niskaansa loppuelämäkseen. Tannerin vihamies Neuvostoliitossa oli entinen puolueystävä Otto Wille Kuusinen, joka tiettävästi masinoi Tanner-vihan Neuvostoliitossa.

Sodan jälkeen vankilaan sotasyyllisenä

Sodan jälkeen oikeusministeri Urho Kekkonen junaili Lehtisen mukaan asiat niin, että Tanner tuomittiin yhtenä niin sanottuna sotasyyllisenä. Vankeustuomion jälkeen Tanner palasi vielä politiikkaan ja näki sosialidemokraattisen puolueen hajoavan kahtia.

Kaiken poliittisen toiminnan ohella Tanner oli liikemies. Hän johti osuustoiminnallista Elantoa vuosikymmeniä ja oli myös kansainvälisen osuustoimintaliikkeen johdossa. Tanner puhui lukuisia kieli - hän piti puheita suomen ja ruotsin lisäksi venäjäksi, saksaksi ja englanniksi.

Lasse Lehtinen on erinomainen kirjoittaja ja ihmisluonteen kuvailija. Historiallisten tapahtumien lisäksi on suorastaan järkyttävää seurata, kuinka Suomen politiikassa yksilöiden sympatiat ja antipatiat ovat vaikuttaneet tapahtumien kulkuun. Tanner kuvataan tietenkin erittäin älykkääksi mutta myös vähän huumoritajuttomaksi.

Jos Tanner teki joskus jotain vähemmän älykästä, Lehtinen kyllä mainitsee tapahtuman mutta ei hänen kohdallaan lähde tekemään suurempia tilannearvioita. Jossain kohtaa on nimittäin havaittavissa, että nykynäkemyksen mukaan Tanner teki Elannon hyväksi kauppoja, joita nykyisin pidettäisiin jääviyssääntöjen vastaisina.

Lähihistorian konnan rooli on varattu Kekkoselle

Kirja keskittyy hyvin paljon Tannerin toimintaan aina sodan päättymiseen asti. Tämän jälkeen Tanner jää sivummalle, kun Lehtinen keskittyy tuolloiseen päivänpolitiikkaan ja uusiin hahmoihin. Loppukirja keskittyykin paljon Urho Kekkosen nousuun ensin pääministeriksi ja sitten presidentiksi. Kekkoselle on kirjassa varattu puhdas konnan rooli.

Kekkonen hamusi Lehtisen mukaan valtaa Neuvostoliiton avulla ja suoritti sitten palkkion Neuvostoliitolle suomettamalla Suomen - noin lyhyesti arvioituna. Asiasta voi toki olla montaa mieltä mutta Lehtinen on kyllä hyvin pystynyt lukuisien esimerkkien avulla todistamaan lukijalle, kuinka Kekkonen ei toiminut aivan sääntökirjojen mukaisesti.

Ehkä koko kirjan idea sisältyy Tanneriin neuvoon, jonka mukaan edes joskus kommunistina toimineeseen ihmiseen ei pidä luottaa ja että maalaisliitto (keskustapuolue) ei ole mikään puolue. Inho etenkin kommunisteja mutta myös maalaisliittolaisia kohtaan huokuu läpi kirjan. Sen sijaan kokoomuslaisten kanssa moni oikeistodemari tuli etenkin sodan jälkeen oikein hyvin toimeen.

Kirja on politiikasta ja historiasta kiinnostuneille erinomainen tietopaketti. Se on hyvin luettavaan muotoon tehty ja yhtenä syynä tähän on lähdeviitteiden puute. Näin kirja on toki helppolukuisempi mutta toisaalta emme aina tiedä, milloin Lehtinen kertoo omia näkemyksiään ja milloin ne ovat aiemmista kirjoista tai erilaisista raporteista otettuja.  

• Eilen19:32
  Banksy

  Reuters väittää paljastaneensa mystisen Banksyn henkilöllisyyden
• 14.3.22:10
  Taide

  Suomalainen taiteilija puuhasi Australiaan järkälemäisen teoksen: ”Näkyy avaruuteen asti”
• 12.3.16:22
  Asian ytimessä

  Elokuva-alalle miljoonat, joista taisteltiin kynsin hampain – nämä elokuvat saivat isoimmat tuet
• 12.3.10:03
  Taide

  Eero Nelimarkan teoksia löytyy monesta suomalaiskodista, mutta teokset kertovat muustakin kuin maisemista
• 8.3.06:30
  Kirja-arviot

  Kirja-arvio: Ovatko sinunkin pankkisi ja autosi latinalaisia?
• Lataa lisää