Jussi Pakkasvirta: Francon kanssa? Suomi, Espanja ja kylmä sota (Siltala 2023). 253 s.
Diktaattori, antikommunistinen generalissimus Francisco Franco arvosti YYA-ajan Suomea.
Suomi ei pitänyt meteliä ihmisoikeuksista länsinaapurimme tapaan, olimme taistelleet urhoollisesti kommunismia vastaan, ja tasapainoilimme Espanjan tavoin ”omalaatuisten puolueettomuuksiemme” kanssa. Ja olimme myös Euroopan reunoilla erilaisia eurooppalaisia.
Espanja on suomalaisille tuttu maa, jos monelle pinnallisesti, mutta tuttu kuitenkin. Aurinkorannikolla olevasta tuhansien suomalaisten pysyvästä ja talvehtimiskeskittymästä tulee mieleen siirtokunta, mutta EU:n vapaan liikkuvuuden ja tasa-arvon hengessä.
Suomen ja Espanjan viralliset suhteet 1920-luvulla alkoivat hamuillen, eivätkä kulttuurikontaktit olleet olleet tuohon mennessä moninaiset. (Polunraivaaja Ángel Ganivet luonnollisesti Panteónilla.) Suomi oli tiukasti porvarillinen, Espanja oli poliittisesti levoton, syöksyen kuiluun Francisco Francon sittemmin diktaattoriksi nostaman 1936-39 sisällissodan myötä.
Toista maailmansotaa seurasi vuosikymmenen kylmä kausi. Suhteiden jäädyttämisessä aktiviinen oli Suomi, päättelee lähteiden perusteella Helsingin yliopiston alue- ja kulttuurintutkimuksen professori Jussi Pakkasvirta kirjassaan.
Franco (1892- 20.11.1975) oli persoonaltaan vanhoilliskatolinen, autarkiaan taipuvainen sotilassielu, joka pelasi Espanjan ulos osallistumisesta toiseen maailmansotaan keskusvaltojen rinnalla, mutta Kylmän sodan alettua pikku hiljaa avautui länteen. Yhdysvallat perusti maahan neljä sotilastukikohtaa 1950-luvun alussa, kauan ennen Espanjan Nato-jäsenyyttä.