Kirja-arvio: Sotien ja kaipuun Molly & Henry

Ei voi olla ajattelematta Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, kun lukee Molly Timmin ja Henry Gunnarsin rakkaudesta, kaikkein aistein kosketeltavasta Helsingistä ja Suomesta talvisodan, välirauhan ja jatkosodan alun aikana. 

Molemmilla on jo menneisyytensä.

Kolmekymppinen Molly elää teatteria ja valkokangasta. Kilpailu rooleista on ankaraa kuten on aikakin, epävarmuus taidoistaan koettelee. 

Häntä varttuneempi Henry kokee toimittajana rintaman kauhut, mutta painiskelee sotasensuurin ja sodan julman todellisuuden kanssa. 

Omatunto, isänmaa, rintamatoveruus, sopeutumattomuus siihen, että kotirintama ei halua eikä sille voi kertoa. Kynä ei enää tahdo kulkea, ja lehdessä hänelle annetaan hanttihommia. Rintamaromaanikin jää kilpailussa kirjoittamatta.

Käy sittemmin ilmi, ettei talvisodan kuolemansinfonia ruumiinkappaleineen ja sotamiesten särkyneine mielineen ole ensimmäinen olemassaolon punnitsemisen hetki. Elämän ja kuoleman raja on manttelikankaan ohut, Henry tietää jo varhaisaikuisuudestaan.   

Sota vie nuoria miehiä, aviopuolisoita, isiä, ystäviä. Se on sodan kylmä anti. Tämä on sotaromaani, mutta siviilipukuisten ihmisten kohtaloiden tarina.

Romaani alkaa Mollyn teatteriseurueen pitkällä tukikiertueella Ruotsissa. Molly odottaa rintamalta kirjeenvaihtaja Henryn kirjeitä. Niitä ei kotiin Helsinkiin tule pitkään aikaan. 

Talvisota päättyy. Jokin on toisin kuin odotukset ja haaveet toivovat, kun he taas kohtaavat. 

Ja tämä jokin on se, mitä Westö mestarillisesti alkaa kuoria kerros kerrokselta; menneisyys ja muistot, kauniit hetket, mustasukkaisuuden, erotiikan, väärinkäsitysten, hiljaisuuden, alkoholin siivittämän alemmuudentunteen. Runsaan henkilöhahmokaartin kera. 

Ero ja toistensa vielä kerran löytäminen. Kuitenkin he ovat kovin samanlaisia, hän ja Henry, Molly ajattelee.  

Henry ja Molly on Westön kerronnalle toistensa ohi kulkemista, etsimistä, hapuilua, virheitä ja rakastamista, joka ei vain tahdo löytää rauhallista joenuomaansa. Kohtalot sattuvat, koska ne maistuvat koetetulta ja kolhitulta vuosikymmenien elämältä.   

Westön hahmot pohtivat myös sodan kaiken murskaavaa mielettömyyttä, propagandan ja kansakunnan roolia ja yksilön moraalia ja etiikkaa näiden verkossa. Mikä on oikein, totta ja milloin. Mitä sotien aikaan sodasta, Hitleristä ja Stalinista ajateltiin. 

Myös urheilu on luontevasti läsnä. Henry on parhaan ketteryytensä menettänyt jalkapallomaalivahti, mikä katkerasti ilmenee eräässä ottelussa, jota Mollykin on katsomassa. Myös jääkiekko tekee tuloaan. HIFK ja Kiffen ovat erottamaton osa suomenruotsalaisten Helsinkiä.

Hetken tuli mieleen, että Henryn sukunimi Gunnars viittaa Arsenaliin (Westö on lontoolaisseuran fani, ja seuran lempinimi on Gunners), mutta nimi kuitenkin osoittanee oikean elämän toimittajaan Gunnar Johanssoniin, johon Westö jälkisanoissaan viittaa. 

Romaanissa Mollyn ja Henryn näkökulmat vuorottelevat. Toistensa etsimisen ja hylkäämisen, särkyneen kaipuun, ihmisenä olemisen reunaehtojen vuoropuhelua. Ja se katkeaa, kesken itseensä kääntyneen mutta elämään heränneen ajatuksen.  

Westö jättää jälleen hienovireisen raastavan ikävän. Molly ja Henry. Näin ei olisi soinut käyvän, mutta näin kävi.