Kjell Westö: Molly & Henry. Romaani sotavuosilta. (Otava. 2023). 509 s. (Suom. Laura Beck)
Ei voi olla ajattelematta Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa, kun lukee Molly Timmin ja Henry Gunnarsin rakkaudesta, kaikkein aistein kosketeltavasta Helsingistä ja Suomesta talvisodan, välirauhan ja jatkosodan alun aikana.
Molemmilla on jo menneisyytensä.
Kolmekymppinen Molly elää teatteria ja valkokangasta. Kilpailu rooleista on ankaraa kuten on aikakin, epävarmuus taidoistaan koettelee.
Häntä varttuneempi Henry kokee toimittajana rintaman kauhut, mutta painiskelee sotasensuurin ja sodan julman todellisuuden kanssa.
Omatunto, isänmaa, rintamatoveruus, sopeutumattomuus siihen, että kotirintama ei halua eikä sille voi kertoa. Kynä ei enää tahdo kulkea, ja lehdessä hänelle annetaan hanttihommia. Rintamaromaanikin jää kilpailussa kirjoittamatta.
Käy sittemmin ilmi, ettei talvisodan kuolemansinfonia ruumiinkappaleineen ja sotamiesten särkyneine mielineen ole ensimmäinen olemassaolon punnitsemisen hetki. Elämän ja kuoleman raja on manttelikankaan ohut, Henry tietää jo varhaisaikuisuudestaan.
Sota vie nuoria miehiä, aviopuolisoita, isiä, ystäviä. Se on sodan kylmä anti. Tämä on sotaromaani, mutta siviilipukuisten ihmisten kohtaloiden tarina.