Hannu Aaltonen & Tapio Keskitalo: Jalkapallon musta kirja. Kuningaslaji ja rahan mahti. Otava. 2022. 301 s.
Mustalla kirjalla on synkkä kaiku. Nykyaikana sellainen on kirjoitettu muun muassa kommunismista.
Jalkapalloa ja totalitaristista reaalisosialismia ei tietenkään voi verrata keskenään.
Urheilun mittakaavassa futiksessa on kuitenkin sen verran vastenmielisiä piirteitä ja rakenteita, että määritelmä sopii.
Räikeimpänä Qatarissa kohta pelattavat MM-kisat, joita on rakennettu kauniisti sanottuna halpatyövoimalla. Kisatyömailla raportoidaan kuolleen jopa tuhansia siirtotyöläisiä turvattomissa ja kuumissa työolosuhteissa.
Qatarin kisojen yllä leijuu myös korruption hajua, mutta ei vain siellä. Ja vaikka ei olisi suoraa korruptiota, on siihen altistavasti valtavasti rahaa huippujalkapallobisneksessä. Se korruptoi lajia myös henkisesti ja kulttuurisesti.
Tapio Keskitalo (STT:n urheilutoimittaja) ja Hannu Aaltonen (STT:n toimittaja ja jalkapallofani) ovat tarttuneet rönsyilevään ja mustekalamaiseen rahavirtojen kulkuun ja sen vaikutuksiin.
He antavat lukijalle yleiskuvaa siitä, miten on siirrytty takavuosikymmenien pelaajien pikkupalkoista kärjistetyimmillään kroisosten aikakauteen, ja miten raha on nielaissut lajin seurajoukkuetasolta kansainvälisiin turnauksiin. Futiksessa maksettavat huippupalkat ja siirtosummat ovat yksinkertaisesti rivoja
Lajisuosuosion ja rahan vyyhtiin liittyy erottamattomasti politiikka.
Yhdysvaltalaismiljardöörille urheiluseuran ostaminen on business, mutta venäläisille tai persianlahtelaisille sheikeille kyse on myös maineen puhdistamisyrityksistä. Puhumattakaan MM-kisojen hankkimisesta tai sponsoroinnista malliin Gazprom, tai Kiinan surkea yritys tehdä itsestään lajimahtia.
Jos joku vielä ennen tämän kirjan lukemista on elätellyt markkinoinnin kiiltokuvamaisia mielikuvia futiksesta huippupelaajineen, elclasicoineen, säkenöivine liigoineen ja turnauksineen, paluu todellisuuteen tekee hyvää.