Essi Tammimaa: Isän kädestä (Otava 2018)
Isän kädestä -romaani kertoo pariskunnasta, jossa nainen haluaa alistamisseksiä jonkinlaisena lääkkeenä tai terapiana lapsuutensa todellisiin tai kuviteltuihin insestikokemuksiin.
Ja mikäs siinä. Seksissä kuten muussakin elämässä lähes kaikki on sallittua, jos asioista on yhteisymmärryksessä sovittu.
Mies lähtee mukaan puolisonsa seksifantasioihin, joskin hieman epäröiden mutta lähtee kuitenkin. Sidontaa opetellaan netistä ja netistä tuntuvat monet muutkin alistamisseksin kliseet olevan omaksuttu. Mutta ei se haittaa, sillä tarina vie kyllä ajoittaisesta kankeudesta ja toistosta huolimatta mukanaan. Varsinkin loppua kohden kirja paranee selvästi.
Romaanin perusajatus on sen pohtiminen, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Insesti on tietenkin kiellettyä mutta saako insestiä leikkiä sängyssä oman kumppanin kanssa. Siinä on päähenkilöillä miettimistä ja lukijallakin pohtimista.
Seksi, siis se alistamisseksi tai eräänlainen SM-light on tietenkin se täky, jolla tätä kirjaa myydään. Kuvaukset ovat hyvin koruttomia ja jopa huvittaviin yksityiskohtiin meneviä.
Kun päähenkilö Ruut odottaa alasti miestään eteisessä, hän pohtii, kuinka kontillaanolo alkaa sattua polviin ja että pitäisikö hakea jokin rätti polvien alle. Toki välillä kuristetaan ja sidotaan mutta enimmäkseen alistaminen on henkistä.
Kirjassa käsitellään paljon myös valta-asetelmia. Isän valtaa lapseensa, puolison valtaa toiseen ja opettajan valtaa oppilaisiin. Itse asiassa kuvaukset koulusta, jossa Ruut on opettajana, ovat kirjan parasta antia.