Kirja-arvio: Liftaamalla Afganistaniin, pakkasessa ja kielitaidottomana

Emma Vepsä toteuttaa varsin harvinaislaatuisen matkan; hän nimittäin matkustaa peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin. Muutoinkin matka on toteutettu minibudjetilla, sillä yöpymiset hoituvat couchsurfing- eli sohvamajoituksessa ja halvoissa matkustajakodeissa.

Oman kierteensä liftaukseen tuo se, että matka alkaa Moskovasta tammikuun alussa ja pakkasta on paikoin yli 20 astetta. Vepsällä on kyllä nykytekniikka apunaan eli karttasovelluksia, liftaussovelluksia- ja nettisanakirja mutta nekään eivät korvaa olematonta kielitaitoa. Vepsä kun ei käytännössä puhu ollenkaan venäjää.

Juuri kielitaidon puute on kirjan pahin puute. Monta tarinaa jää kertomatta, kun ei ole yhteistä kieltä. Välillä ihmiset puhuvat riittävän hyvin englantia ja silloin paikallinen maailma avautuu kirjan sivuilla todella mielenkiintoisesti. Kirjassa kerrotaan useissa kohdissa myös stanien eli Keski-Aasian tasavaltojen nykyhistoriasta mutta kirjan liftaaja pääsee vain vaivoin kyselemään näiden tasavaltojen nykytilasta paikallisilta asukkailta.

Kauhistelua, koska on yksin ja nainen

Kokenut liftaaja Emma Vepsä valottaa kirjan johdannossa, että on kyllästynyt lukemaan, kuinka vaarallinen paikka maailma on. "Koko kuluneen vuoden iltapäivälehtien otsikot olivat kirkuneet Venäjän ´kasvavaa uhkaa´ ja Afganistanistakin kerrottiin mediassa pelkästään ikäviä uutisia", Vepsä kirjoittaa.

Vepsä sanoo, että hän on aiemminkin ollut "negatiiviseen maineen tahraamilla alueilla" ja huomannut, että todellisuus poikkeaa usein ennakkokäsityksistä. Hän oli myös kyllästynyt kuulemaan, kuinka ihmiset kauhistelivat sitä, että hän matkustaa yksin vaikka oli nainen.

Vepsä sanoo, että on vallankäyttöä pelotella naiset jäämään kotiinsa vain sukupuolensa takia. Hänen mukaansa loogisuuden nimissä naisia pitäisi varoittaa myös parisuhteista, koska parisuhdeväkivalta on niin yleistä.

Vepsä korostaa, että on matkoilla kohdannut jatkuvasti ystävällisiä tuntemattomia ja uskomatonta vieraanvaraisuutta. Samaa todistaa tämä kirja, sillä vaikka liftaaja ei aina heti saakaan kyytiä, on kyyti kuitenkin jossain vaiheessa realisoitunut. Koko matkalla ei myöskään tapahdu mitään pahaa vaikka kielitaidottomuus aiheuttaa toisinaan hankalia tilanteita ja kommunikaatiovaikeuksia.

Igor kertoo tulevansa Ukrainan sodasta

Kirjassa on hauska jännite, joka melkeinpä pakottaa lukemaan eteenpäin vaikka sinänsä kirjassa ei tapahdu kovinkaan paljon. Tosin aina silloin tällöin tarina nousee kiinnostavalla tavalla lentoon, kun Vepsä pääsee mielenkiintoisen autoilijan kyytiin. Yksi sellainen on englantia jonkin verran taitava Igor, joka kertoo tulevansa Donetskista (Itä-Ukrainasta), sodasta. Kun Vepsä kertoo Igorille lopulliseksi päämääräkseen Afganistanin, mies kertoo taistelleensa siellä 80-luvun puolivälissä.

Liftarin varsinainen päämäärä on pohjoisafganistanilainen Masar-i-Sarif. Vepsä tutustuu nuoreen afganistanilaisnaiseen jo Kirgisian Bishkekissä, josta hän löytää vuonna 1992 syntyneen Rizwana-nimisen naisen facebook-ryhmän avulla. Nainen osoittautuu varsin puheliaaksi ja hänen tarinansa valottaa keskiluokkaisen, vapauteen haluavan nuoren afganistanilaisnaisen ajatusmaailmaa. Rizwanan kertoessa elämästään Vepsä kertaa Afganistanin viimeaikaisten sotien ja levottomuuksien eri vaiheet.

Rizwanan avustuksella Vepsä tapaa liftausmatkansa päätepisteessä 24-vuotiaan Fatiman, joka tutustuttaa Vepsän moniin paikallisiin ihmisiin. Fatima tulkkaa ja Vepsä kuuntelee ja kirjaa tavallisten ihmisten huolia ja näkemyksiä. Lisäksi Vepsä käy suomalaisten rauhanturvaajien luona .

Kirja on sekoitus seikkailua ja toimittajamaista kuvailua ja haastatteluja. Samantyyppisiä kirjoja kirjoitettiin 70- ja 80-luvuilla, kun nuoret pääsivät ensimmäisiä kertoja interrailille. Tuolloinkin ihmeteltiin ihmisten hyväntahtoisuutta ja sitä, kuinka ihmiset ovat joka puolella enemmän tai vähemmän samanlaisia. Kirjassa on myös runsas kuvitus matkan varrelta.