Antti Kivimäki: ÄO 131 (Atena 2021)
Antti Kivimäen romaanin päähenkilön älykkyysosamäärä on 131 keskihajonnalla 15. Näin korkeaan älykkyyteen yltää vain kaksi prosenttia suomalaisista.
Tällä älykkyysosamäärällä pääsee myös halutessaan Mensaan eli älykkäiden ihmisten yhdistykseen ja kirjan päähenkilö on tietenkin kyseisen yhdistyksen jäsen.
Mutta tuoko älykkyys mukanaan onnistumisia, puolison ja hyvän ammatin? Sitä tässä poleemisessa kirjassa pohditaan monelta kantilta.
Antti Kivimäen kirja on toki romaani mutta se voisi olla myös romaanin muotoon puettu tietoteos. Kirjaan on upotettu todella paljon lainauksia ja viittauksia eri tietokirjoista, jotka käsittelevät älykkyyttä.
Älykkyydestä kiistellään
Kirjan päähenkilön mukaan kohtuullisesti älykkäiden, siis ei Mensaan kuuluvien mutta keskimääräistä älykkäämpien, ihmisten ongelma on, että he eivät myönnä juuri älykkyyden avittaneen heitä eteenpäin elämässä, koska silloin pitäisi myös myöntää, että älyllä on päästy vain tiettyyn pisteeseen eikä siitä pidemmälle.
Äly ikään kuin naulitsee ihmiset tiettyyn paikkaan ymmärryksen janalla, joskin ahkeruudella tai laiskuudella voi olla sitten jonkin verran vaikutusta lopulliseen älylliseen sijaintipaikkaan. Ongelmaton ja realistinen suhde älyyn on kuulemma ihmisillä, joiden ÄO on alle 105 tai yli 125.
Sen sijaan tyyppillisten korkeakouluopiskelijoiden (ÄO 110-120) suhde älyyn on angstinen, koska he kokevat kilpailevansa itseään älykkäämpien kanssa. Lisäksi tiedemaailmassa on ainakin amerikkalaistutkimuksen mukaan selvät älykkyyserot oppiaineiden välillä: älykkäimmät ihmiset löytyvät fysiikkaa, tähtitiedettä ja matematiikkaa opiskelevien joukosta, kun taas sosiologit, psykologit ja viestintäihmiset yltävät “vain” 114 tasolle.