"Tuleekohan sinusta Juuso ikinä mitään?" englanninkielen opettajani pohti määrättyään minut lyhyeen jälki-istuntoon, koska olin tapellut Antin kanssa luokasta löytyneillä tiivisteen paloilla. En tiedä mitä hän tarkoitti tällä tulla joksikin -ideallaan, mutta nyt ainakin saan selville, tuliko minusta älykäs.
Hablé, hablaste, habló – opiskeluni espanjan kokeeseen keskeytyy, kun puhelin alkaa piristä.
– Menisitkö huomenna Mensan testiin? uutispäällikkö kysyy.
– Mikä jottei.
Ja heti alkaa kaduttaa. Mitä jos selviää, että olen täysi palikka? Haittaisiko se mitään? Olen kuitenkin ihan mukava kaveri. Ei mukavuudella kyllä töitä saa. Onko silläkään väliä? Meneekö koko elämä nyt uusiksi?
No ei mene. Mutta kyllähän se kyrsii, jos tulos on todella huono.
Testataan nyt kuitenkin ensin, hallitsenko espanjan aikamuodot.
"Mitä se edes mittaa?"
Espanjan kokeen jälkeen suuntaan baariin, jossa tapaan ystäväni.
– Erikoisempi homma huomenna. Tuottaja käski mennä Mensan testiin.
– Phhh, ootko varma? Hirveet paineethan tuosta iskee. Entä jos se tulos on todella huono? Ja mitä se edes mittaa?
Älykkyydestä on kaksi teoriaa, joista toinen näkee älykkyyden tarkoittavan yleistä kognitiivista kyvykkyyttä eli esimerkiksi päättelykykyä, päässälaskua, kielellistä taitavuutta, muistia, oppimista ja havaitsemista. Sekä kuinka hyvin pystyy ratkaisemaan ongelmia uudessa tilanteessa.
Näiden kaikkien kykyjen taustalla on vaikuttaa älykkyystekijä eli g-tekijä (general intelligence factor), jota Mensan testi mittaa ja se ilmaistaan älykkyysosamääränä.
Toinen teoria taas näkee älykkyyden koostuvan eri lajeista, joista yksi on esimerkiksi kyky tunnistaa ja ymmärtää toisten ihmisten tunnetiloja.
Rubikin kuution pyörittelyä ja pöydän naputusta
Saavun Helsingin Saksalaiseen kouluun kaksikymmentä minuuttia ennen testin alkua. Sovitaan testin vetäjän Markus Rossin kanssa, ettei häiritä muita "Mikä fiilis ennen testiä?" -kysymyksillä.
MENSA
Perustettu toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1946 edistämään maailmanrauhaa älykkäiden ihmisten avulla. Sitemmin painopiste on laajentunut koskemaan älykkyyden hyödyntämistä yhteiskunnassa, esimerkiksi tukemalla lahjakkaita ihmisiä.
Mensa tukee älykkyyden ja lahjakkuuden tutkimista esimerkiksi apurahoilla, joita myönnetään kyseistä aihetta tutkivien pro gradu töihin.
Järjestö tarjoaa jäsenilleen tekemistä, kuten esimerkiksi peli- ja baari-iltoja, urheilua, keskustelutilaisuuksia ja niin edespäin.
Maailmanlaajuisesti noin 130 000 jäsentä
Suomessa Mensa perustettiin vuonna 1966 ja jäseniä on yli 3000
Yksi testintekijä naputtaa pulpettia. Toinen ratkoo Rubikin kuutiota, joka on nopeasti ratkaistu. Vänrikki Stoolin tarinoista tunnettu kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg tuijottaa yrmeästi seinän julisteesta. Paljonkohan hän saisi tästä testistä?
Paikalle saapuu vielä lisää ihmisiä ja loppujen lopuksi meitä on yhteensä kahdeksan. Kahdestaan paikalle saapuneet juttelevat hieman, muut pysyvät hiljaa.
Hetken päästä kaikilla on edessä vihko, josta katsomme esimerkkitehtäviä.
Esimerkkitehtävä
Ensimmäisessä esimerkissä on kolme riviä: ensimmäisellä on numerot 1 2 ja 3, toisella on 2 4 6, kolmannella taas 3 6 ja tyhjä ruutu. Kuudesta vaihtoehdosta pitäisi valita, mikä tähän tyhjään ruutuun menee.
Vastaus on yhdeksän.
Käymme läpi vielä kaksi hieman realistisempaa esimerkkitehtävää, jotka kuitenkin noudattavat samaa idaa eli kaksi valmista riviä, jota seuraa kolmas täydennettävä rivi.
Testinvetäjä käskee avaamaan vihon, jossa on 45 kysymystä. Aikaa on 20 minuuttia.
"Montako pitää saada oikein?"
– Aika loppuu… nyt, Rossi sanoo.
Nyt jo? Vastasin noin kymmeneen ensimmäiseen kysymykseen todella nopeasti, mutta sitten pysähdyin hetkeksi miettimään yhtä kysymystä. Vastaavat pysähdykset söivät ratkaisevat minuutit kolmeen tai neljään viimeiseen kysymykseen.
– Miltä testi tuntui? Rossi kysyy.
– Aika lyhyt aika oli, yksi vastaa.
– Montako pitää saada oikein? yksi kysyy.
Mensan jäseneksi voivat hakea henkilöt, joilla on testin mukaan suurempi älykkyysosamäärä kuin 98 prosentilla väestöstä. Tässä testissä älykkyysosamäärän tulisi olla vähintään 131.
– Testin voi tehdä toisen kerran, jos teki jonkun mokan. Esimerkiksi juuri ajan suhteen, Rossi kertoo.
Mensan testin voi kuitenkin tehdä vain kahdesti jäsenyyttä varten. Muita Mensa-tasoisia älykkyystestejä voi kuitenkin tehdä niin paljon kuin haluaa ja niillä voi myös päästä jäseneksi.
Vaikka minulta jäi vastaamatta muutamaan kysymykseen, en voi tehdä tästä johtopäätöksiä jäsenyyden suhteen, sillä kysymyksistä saa pisteitä niiden vaikeuden mukaan.
Tipparellu vai Ferrari?
Pohdimme testin jälkeen yhdessä, mitä älykkyys on. Yksi sanoo, että loogista päättelykykyä.
Testissä avustajana toiminut Mensan jäsen käyttää vertauskuvaa: toisilla on tehokkaampi auto kuin toisilla, mutta kyse on siitä, miten omaa autoaan osaa ajaa.
Testinvetäjä Rossi korostaa, että työn ja ahkeruuden merkitys on myös suuri erilaisten asioiden oppimisessa ja saavuttamisessa.
Ferrari ei takaa sitä, että menestyt elämässä. Mutta jos sillä osaa ajaa, niin kyllä se elämää helpottaa.
Kysyn testin lopuksi, voisinko ottaa ryhmäkuvan tilanteesta. Kaksi ilmoittaa suoraan, että eivät halua kuvaan. Muillakaan ei vaikuta olevan kiinnostusta asiaan.
Voisinko haastatella jotain? Ei vastausta. Parannetaan tarjousta, voisinko haastatella jotain nimettömästi. Yksi käsi nousee ylös.
Lukiolainen oli saapunut paikalle puhtaasti mielenkiinnosta. Häneltä loppui aika kesken, eikä hän kerennyt vastata kaikkiin kysymyksiin. Ei kuitenkaan vaikuta erityisen harmistuneelta.
Kertoisitko, että nostat penkistä 125 kilogrammaa?
Jään juttelemaan testinvetäjä Rossin ja avustajan kanssa vielä hetkeksi. Avustaja kertoo, ettei hän ole maininnut Mensan jäsenyydestään kovin monelle.
Hän ei oikein tiedä, miksi.
– Jos ihmiset käyvät salilla, kertovatko he paljonko penkistä nousee? Rossi pohtii.
– Niin, ehkä se on vähän keulimista, vastaan.
Mensa Suomen testivastaava Viliina Lilja, ymmärtää, jos joku ei halua kertoa kuuluvansa Mensaan. Hän kuitenkin pitää kysymyksestä: Miksi älykkyyteen ja sen testaamiseen liittyy tabuja?
– Mielelläni murtaisin näitä tabuja, koska älykkyyshän on vain ominaisuus. Suomessa on vähän sellainen kulttuuri, että paras tapa menettää kasvonsa, on kehuskella omilla saavutuksillaan. Tätä voisi kyseenalaistaa eli onko se meille hyväksi? Meillä on paljon hyviä asioita, joista voidaan olla ylpeitä ja tuoda niitä esiin.
6:48
"Onpa se tyttö niin pitkä, hänestä tulee varmaan presidentti"
Mutta ei älykkyys ole ihan samanlainen ominaisuus kuin vaikka pituus. Suomen pisimmälle kahdelle prosentille ei ole omaa järjestöä.
Joskus kuulee myös esimerkiksi tällaisia kommentteja: "Onpa se tyttö niin fiksu, hänestä tulee varmaan presidentti."
Harvoin kuulee: "Onpa se tyttö niin pitkä, hänestä tulee varmaan presidentti."
– Se on totta, tyypillisesti älykkyys koetaan positiivisena. Mutta on hyvä pitää mielessä, että tuskin ketään ihmistä älykkyysosamäärä määrittää, vaikka se olisikin mensatasoa. Ihminen on kuitenkin niin monimutkainen ja moninainen kokonaisuus, että älykkyys on ominaisuus muiden joukossa. Eivätkä kaikki mensalaisetkaan ole samankaltaisia.
Pitäisikö lahjakkaita tukea enemmän?
Lilja ajattelee, että Suomessa pitäisi tukea lahjakkaita lapsia hyödyntämään lahjakkuuttaan.
– Tähän ei liity eriarvoistumista tai mystiikkaa, vaan siinä missä tukiopetuksen tarpeessa olevia lapsia tuetaan, tuettaisiin myös lahjakkaita hyödyntämään lahjakkuuksiaan.
Entä voivatko tällaiset testit luoda paineita ihmisille? Työtehtävät ovat siirtyneet pelloilta ja tehtailta palvelualoille, joissa tehtävien ratkaisuun tarvitaan ongelmien ratkaisukykyä. Lisäksi ihmisiä testataan pienestä pitäen kouluissa ja näihin testeihin liittyy älykkyys.
– Testit voi aiheuttaa stressiä. Mutta kuten äsken puhuimme, eivät nämä testit määritä ketään ihmisenä. Itse ajattelisin, että nämä testit mahdollistavat itsensä tuntemisen paremmin.
Kun Lilja itse teki aikoinaan testin, hän kertoi sen myötä ymmärtäneensä paremmin, miksi jotkut keskustelut tai ohjelmat tylsistyttävät häntä. Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä hän pitää.
Miten tästä eteenpäin?
Eli mitä testistä jäi minulle käteen? Hauska kokemus, josta syntyi mielenkiintoisia keskusteluja.
Lisäksi saan noin kuukauden päästä tietää, miten tehokkaalla autolla ajelen. Se ei kuitenkaan kerro, millaiset kajarit, penkit, renkaat tai auton muut osat ja varusteet ovat.
Ajelin sitten Ferrarilla, Tipparellulla tai jollain siitä välistä, niin mikäs siinä: on sillä tähänkin mennessä päässyt hyvin eteenpäin.
Tärkeintä on, että ajelee minne haluaa ja miten huvittaa, kunhan ei siinä samalla aiheuta liikenneturvariskejä. Hyvää käytöstä myös on, jos välillä pysähtyy auttamaan muita autoilijoita, joilla on esimerkiksi rengas puhki.
Täältä voit tehdä Mensan nettitestin, jolla saat suuntaa-antavan tuloksen älykkyysosamäärästäsi.