Kirja-arvio: Kiina luo digitaalista diktatuuria – valvontayhteiskunta erityisen näkyvä uiguurialueilla

Nury Turkel: Ei pakotietä - Uiguurin tarina (Bazar 2022). Suomentaja: Sirpa Parviainen

Kiina on luomassa digitaalista diktatuuria eli järjestelmää, jossa ihmisen kaikkia tekemisiä ja sanomisia voidaan valvoa digitaalisen koneiston avustuksella. Tähän liittyy ihmisten pisteyttäminen siten, että järjestelmän hyväksyjät saavat paremmat pisteet kuin ne, jotka käyttäytyvät kiinalaisviranomaisten mukaan huonosti. 

Alhaisten pisteiden ihmiset voivat menettää niinkin jokapäiväisiä asioita kuin oikeuden matkustaa junalla tai lentokoneella. Ja jos valvontakoneisto havaitsee, että ihminen tarvitsee "uudelleenkoulutusta", sitä varten maahan on luotu Neuvostoliitosta tuttu "vankileirien saaristo". Uiguurikansa on tiibetiläisten jälkeen joutunut eräänlaiseksi koekaniiniksi tässä alistavassa järjestelmässä. 

Uiguurit eroavat han-kiinalaisista

Uiguurit ovat turkinsukuinen kansa Luoteis-Kiinassa Xinjiangin maakunnassa mutta heitä asuu myös Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa. Uiguureja on Kiinassa noin kymmenen miljoonaa ja he erottuvat Kiinan valtaväestöstä eli han-kiinalaisista ulkonäkönsä, kielensä ja uskontonsa puolesta. 

Vielä 1940-luvulla uiguurit olivat selvä enemmistö Xinjianissa mutta sittemmin han-kiinalaiset ovat muun muassa asutuspolitiikan avustuksella muuttaneet väestösuhteita selvästi – pian heitä voi olla enemmistö. Turkelin mukaan lähes kaikki parhaat työpaikat annetaan han-kiinalaisille. 

Kiina aloitti järjestelmällisen uiguurien sorron noin vuosien 2015-2017 tienoilla. Kiinan näkemyksen mukaan kyse on terrorismin kitkemisestä alueelta mutta taustalla on myös klassinen isovelimäinen selitys: Kiina haluaa omasta mielestään sivistää ja modernisoida uiguurit eli käytännössä kiinalaistaa heidät.

Tiibet esimerkkinä

Tapahtumat Xinjiangissa muistuttavat paljolti tapahtumia Tiibetissä kymmenen vuotta aiemmin. Uiguurien sortoa on lisäksi hoitamassa sama mies, joka alisti aiemmin tiibetiläisiä: Chen Quanguo. Aivan kuten Tiibetissä, myös uiguurialueilla vaarallisiksi määritellyt ihmiset vain katoavat ja vähemmän vaaralliset viedään "uudelleenkoulutusleireille".

Kun Chen saapui Xinjiangin pääkaupunkiin Ürümchiin, hän oli tullut omien sanojensa mukaan "kaluamaan luita". Ensitöikseen hän palkkasi yli 90 000 uutta turvamiestä, joiden tehtävänä oli hoitaa väkivaltaisesti se, mitä perinteinen poliisi ei tehnyt. Chen sai häärätä Xinjiangissa viime vuoden joulukuuhun, jolloin hänet erotettiin tehtävästä ja siirrettiin sivuun ns. eläkevirkaan. 

Toinen uiguurituhon suunnittelija on Zhu Hailun, joka tuli Xinjiangiin jo vuonna 1998. Hän aloitti vähitellen kansan alistamisen käskemällä muun muassa etsimään uiguurien historiasta kertovia kirjoja, jotka olivat "laittomia". Sekä Zhu että Chen ovat useiden maiden pakotelistoilla. 

Lukuisia sorron muotoja

Ei pakotietä -kirja kertoo varsin perusteellisesti ja myös uskottavasti, kuinka uiguureja Kiinassa kohdellaan. Vähäisimmästä päästä ovat toimenpiteet, joilla nuoria uiguureja siirretään leirimäisiin olosuhteisiin kauas kotoa eli käytännössä maan sisäisiksi orjiksi erilaisiin tehtaisiin. 

Kamalimmat kuvaukset kertovat vanki- ja uudelleenkoulutusleireistä, joissa ihmisiä aivopestään, kidutetaan, hakataan ja raiskataan järjestelmällisesti. Uudelleenkoulutus tarkoittaa käytännössä ihmisen identiteetin murskaamista: kielen vaihtoa ja uskonnon unohtamista. Uiguureista yritetään tehdä näillä leireillä kiinalaisia. Arviolta noin miljoona uiguuria on tällaisilla leireillä.

Mutta vaikka uiguureja ei vietäisikään leireille, heidän normaalikin elämänsä on hyvin valvottua. Moskeijoihin tai hautausmaille on asetettu kasvontunnistuslaitteita, koska liian usein tällaisissa paikoissa käyvät ovat kiinalaisten viranomaisten silmissä epäilyttäviä. 

Matkapuhelimiin viranomaiset asentavat valvontaohjelmia, joilla pystyy kuuntelemaan puhelut ja lukemaan viestit. Uiguureilta otetaan puhenäytteitä, jotta heidän puheensa pystyttäisiin tarpeen tullen tunnistamaan puhemassasta. 

Vaarallisimmiksi arvioiduit uiguurit joutuvat jopa kävelytestiin, jotta heidän kävelytyylinsä paljastuisi. Näitä tallenteita voidaan hyödyntää, jos kasvontunnistuksesta ei pystytä selvittämään ihmisen kasvoja esimerkiksi hatun takia. 

Uiguuriperheisiin komennetaan vakoojia

Ehkä omistuisin valvonnan muoto on vakoojien eli täysin tuntemattomien ihmisten lähettäminen uiguuriperheisiin asumaan. Nämä vakoojat saattavat nukkua jopa samassa huoneessa, jossa uiguuripariskunnat asuvat. Ohjelman nimi on "perhemajoituksesta perheenjäseneksi". 

Jos näiden kotivakoojien raportit ovat raskauttavia, pariskunnat voidaan lähettää leireille ja orvoiksi muuttuneet lapset kiinalaistetaan tätä varten luoduissa erityiskouluissa. 

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä sorron muotona ovat pakotetut abortit ja sterilisaaatiot sekä pakolla asennetut kierukat, jotta uiguurit eivät lisääntyisi liikaa. Kiina iloitsi taannoin aivan julkisesti, kuinka uiguuriperheissä lasten määrä on saatu vähenemään. 

Kaiken tämän ihmisiin kohdistuvan väkivallan ja alistamisen lisäksi Kiina tuhoaa kirjan kirjoittajan mukaan uiguurikulttuuria. Moskeijoita, hautausmaita ja uskonnollisia muistomerkkejä tuhotaan järjestelmällisesti, lisäksi uiguurien omaa kieltä näkee yhä vähemmän julkisissa yhteyksissä.

Kiina sanoo estävänsä rikokset jo ennakolta

Kiinan mukaan uiguurien vakoilu on "ennakoivaa politiikkaa". Idea on, että tekninen valvonta johtaa sellaisten ihmisten pidätyksiin "jotka ovat taipuvaisia tekemään rikoksia" ja järjestelmä pidättää sitten ihmiset ennen kuin he ehtivät tehdä rikoksia. Melkoista Orwell-maailmaa. 

Kirjan kirjoittaja Nury Turkel on Kiinasta Yhdysvaltoihin muuttanut uiguuri, joka opiskeli ihmisoikeusjuristiksi. Hän on kuullut lukuisia kertomuksia uiguurien kohtaloista ja kertoo niistä kirjassaan. 

Turkelin mukaan koko Kiina on eräänlainen avovankila, jossa on erilaisia vapauden tai vankeuden tasoja. Taustalla on modernin teknologian mahdollistama digitaalinen diktatatuuri, jonka avulla Kiina valvoo kansalaisiaan lakkaamatta. 

Uiguurialueet Luoteis-Kiinassa on kyllästetty valvontalaitteilla ja -menetelmillä. Turkelin mukaan alue on muutettu "huipputeknisiksi sotilasleireiksi", jossa on kaikkialla valvontakameroita ja tarkastuspisteitä. Asuntojen lähettyville parkkeeratut, kuuntelulaitteita täynnä olevat maasturit nuuskivat arkisia keskusteluja ihmisten kodeissa.

Leirit paljastuivat satelliittikuvista

Kiina kielsi aluksi niin sanottujen uudelleenkoulutusleirien olemassaolon mutta kun satelliittikuvat kertoivat toisenlaisesta totuudesta, Kiina järjesti toimittajille käynnin juuri mediaa varten putsatulle leirille. Leirejä Kiina kutsuu nyt virallisesti ammatillisiksi uudelleenkoulutuskeskuksiksi. Turkelin mukaan näillä leireillä on menestyviä ammattilaisia, kuten lääkäreitä, asianajajia, taiteilijoita ja professoreja. 

Turkel myöntää, että alueella on tapahtunut terroritekoja mutta kysyy myös, pitäisikö esimerkiksi Britanniassa laittaa kaikki muslimit vankileireille vain sen takia, että muutamat muslimit ovat järjesteäneet terrori-iskun Lontoon metrossa. 

Turkel on ollut mukana boikottikampanjoissa, joilla yritetään vaikuttaa yrityksiin, jotta ne eivät valmistaisi tuotteitaan Xinjiangissa. Hän on ollut myös mukana lobbaamassa Yhdysvaltain hallintoa, jotta Kiinan toiminta saataisiin tuomittua mahdollisimman monella tavalla. 

Yhdysvallat ilmoittikin 2020 joulukuussa, että Xinjiangin jättiyritys XPCC joutuu boikottilistalle, sittemmin yrityslistaa jatkettiin 28 yrityksellä, joiden kanssa amerikkalaiset eivät saa tehdä mitään kauppaa. Yhdysvallat ilmoitti tammikuussa 2021, että se pitää uiguurien alistamista kansanmurhana ja rikosena ihmisyyttä vastaan. 

Jos lukee vain yhden tietokirjan vuodessa, se voisi olla tämä kirja. 

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja