Tarmo Kunnas: Nietzsche ajattelijana. Aamuruskosta epäjumalten hämärään. (Basam Books 2022) 350 s.
Friedrich Nietzscheä (1844-1900) on mahdotonta vangita.
Saksalaista filosofia vuosikymmeniä tutkinut professori, eurooppalaisen kulttuurin moniottelija Tarmo Kunnas antaa lukijalle runsaasti kiihkottomia aineksia poikkeuksellisen ajattelijan teksteihin sekä ihmis- ja maailmankäsitykseen.
Tämän arvion kirjoittajalle Nietzsche on jäänyt etäiseksi, joitakin piirteitä hänestä käsiteltiin ammoin opiskeluaikojen luennoilla, ja myöhemmin siellä täällä viittauksin erilaisissa historiaa ja politiikkaa koskevissa artikkeleissa. Käsillä oleva teos on niin runsas, että yksi lukukerta ei riitä – eikä tämä ole moite.
Nietzschestä tulee usein ensimmäisenä esiin täydellinen henkinen romahdus vuosikymmen ennen kuolemaansa. Toinen piirre on tahtoa, yli-ihmisyyttä, jumalien kuolemaa, vallitsevaa moraalia murjovaa ja vitalismia ylistävä filosofi, joka on kuolemansa jälkeisinä aikoina yhdistetty fasismiin.
Nietzscheä ei tunneta oman systemaattisen ajattelurakenteen kehittäjänä ja siitä tiukasti kiinni pitävänä. Päinvastoin. Hän etsi uusia näkökulmia koko ajan, Kunnas toteaa, ja niitä Nietzsche-tutkija kiirehtimättä tuo esiin ja analysoi lukuisin esimerkein.
Kunnas myös esittää monien Nietzsche-tutkijoiden toisistaan hyvin erilaisiakin tulkintoja saksalaisfilosofista.
”Hänen tekstiensä tulkintaa vaikeuttaa se, että ajattelija käyttää kieltä runoilijoiden tapaan, koristaen ja rikastaen vaeltajan polkunsa paradokseilla, metaforilla, allegorioilla, symboleilla ja hienovaraisella ironialla.”