Kirja-arvio: Kertomus siitä, kuinka suomalaiset liikemiehet päättivät muuttaa Ukrainan mustan mullan alueet rahasammoksi ja ehtymättömän ruoan lähteeksi

Parissa vuodessa yhtiön omistuksessa oli Uudenmaan kokoinen alue ja bisnekset näyttivät hyvältä. Sijoittajia innosti elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintojen nousu mutta myös oletukset hyvistä sadoista pelloilla, jotka oli saatu pilkkahintaan. 

Grundström tuo esille myös sijoittajien halun maailmanparantamiseen, kun maapallon köyhät saisivat runsaasti kohtuuhintaista ruokaa tehokkaasti hoidetuilta pelloilta. Sijoittajien intoa nosti myös ajatus peltomaan arvon kohoamisesta. 

Grundström kirjoittaa, että vuonna 2006 mustasta mullasta tuli sijoittajapiireissä muoti-ilmiö. Ruotsissa perustettiin samoihin aikoihin kilpaileva mustan mullan yritys ja vastaavaa toimintaa oli muuallakin.

Todellisuus iski kasvoille

Ennen finanssikriisiä sijoitukset mustan mullan peltoihin sujuivat sukkelasti mutta sitten todellisuus alkoi paljastua. 

Oli sijoitettu myös huonoon eli käytännössä tuottamattomaan maatalousmaahan. Lisäksi monin paikoin Venäjällä ja Ukrainassa tavaroiden “lainailu” ja suoranainen varastelu olivat samanlaista kuin vanhassa Neuvostoliitossa. Myös alkoholin suurkulutus oli ihan yleistä jopa työaikana. 

Korruptio oli oma lukunsa. Veroviranomaiset tekivät tarkastuksia lahjuksien toivossa, lannoitteet saattoivat kadota matkalla samoin kuin myyntiin tarkoitettu vilja. 

Ruoka ei myöskään ollut maailmasta loppumassa, vaikka sellaisesta 2000-luvun alussa paljon puhuttiin. 

Grundström käy läpi supersyklejä, jotka nostavat raaka-aineiden hintoja säännöllisesti mutta kuitenkin vain väliaikaisesti. Lopulta hinnat ovat aina laskeneet, mikä oli myös peltoihin sijoittaneiden finanssimiesten kohtalo. Finanssikriisi pani puolestaan pankkien ovet kiinni joksikin aikaa. Lopulta Venäjä miehitti Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa. 

Ongelmien kasauduttua velkojat veivät koko firman ja nyt Heleniuksen entisen firman omistavat tsekkiläiset sijoittajat. 

Nälänhätiä vilja-aitan keskellä

Heleniuksen sijoittajatarinan ohella kirjan toinen pääjuoni on kertoa Harkovan lähellä sijaitsevasta mustan mullan alueesta, josta Heleniuksen firma osti laajat peltoalueet. 

Grundström on etsinyt muutamia toiminnassa mukana olleita ihmisiä, joiden kautta ruoantuotannon monimutkaisuutta kuvataan eloisasti. Läpi käydään niin poliittisesti aiheutetut useat holodomorit eli nälänhädät kuin myös siirtymä neuvostotaloudesta vapaaseen kapitalismiin. 

Aluksi Harkovan lähellä sijaitsevat pellot vuokrattiin entisen sovhoosin johtajien perustamalle osuustilalle, sitten ulkomaisille sijoittajille, jotka modernisoivat ja vähensivät työpaikkoja. Samalla alue surkastui, kun ihmiset muuttivat työn perässä kaupunkeihin.  

Mielenkiintoinen hahmo kirjassa on agronomi Simon Boughton, joka on varsinainen mustan mullan ekspertti – kirjassa kerrotaan Boughtonin avulla yksityiskohtaisesti mustan mullan ominaisuuksista, historiasta ja uudenlaisista tavoista lisätä tuotantoa. Boughtonin pääteeseihin kuului, että tehdään suorakylvö, jolloin maata ei ensin kynnetty. Tämä kun muun muassa vähentää päästöjä ja säästää kustannuksissa. 

Kaikesta mullan hyvyydestä huolimatta ukrainalaiset päivittelevät kirjan mukaan itsekin, että Euroopan hedelmällisimmällä maaperällä elää Euroopan köyhimpiin kuuluva kansakunta ja että siellä on kärsitty pahat nälänhädät. 

Sota ihmetyttää ukrainalaisia

Nyt Ukrainassa käydään sotaa ja vaikka kirja keskittyy pääosin nykyistä sotaa edeltävään aikaan, on siinä myös kerrottu, miten esimerkiksi kirjaan haastatellut ihmiset ovat sodan kokeneet ja mitä kuvatulla ukrainalaisalueella nyt tapahtuu. 

Suurin kummastuksen aihe on yksinkertaisesti se, että ihmiset eivät voi käsittää, miksi veljeskansana pidetty Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Trigon Agrin omistamien peltojen lähikylien autioituneet talot ovat nyt täyttyneet Harkovasta tulleista pakolaisia. 

Sota merkitsi myös viljanviennin ainakin osittaista tyrehtymistä mutta myös tuotannon takkuilua ja siten hintojen nousua maailmanlaajuisesti. Suurimmat kärsijät löytyvät Afrikasta. 

Grundström pohtii kirjan loppupuolella maailman ruoantuotannon mahdollista ehtymistä, joka on hänen mukaansa paljon isompi asia kuin nyt käytävä sota. Kaiken taustalla vaikuttava ilmastonmuutos kun voi vaikuttaa satoihin hyvinkin nopeasti. 

Helenius putosi jaloilleen

Miten Heleniukskelle sitten kävi? Hänelle jäi agrifirman Viron omistukset, johon kuuluu yksi tiettävästi Euroopan suurimmista maitotiloista. Alueen kehityshankkeet jatkuvat. 

Lisäksi Helenius haluaa nyt mukaan politiikkaan. Hän on liittynyt uuteen Eesti200-puolueeseen ja haluaa sen menestyvän maaliskuun alun Viron parlamenttivaaleissa. 

Viron passin vaalien takia ottanut Helenius haluaisi maan valtiovarainministeriksi, jotta voisi edistää yltiöliberaalia talouspolitiikkaa. Lisäksi Helenius edistäisi rohepöörettä eli vihreää siirtymää, jossa Viro voisi olla hänen mukaansa eräänlainen koko EU-alueen koelaboratorio. 

Ja Ukrainasta Helenius uskoo, että heti sodan jälkeen sinne sijoitettu euro tulee kymmenkertaisena takaisin.