Kirja-arvio: Etelä-Afrikan uusi keskiluokka asuu muurien ympäröimillä turva-alueilla ja uskoo menestyksen teologiaan

Monilla oli suuria odotuksia, kun apartheid-rotusortopolitiikka päättyi Etelä-Afrikassa. Mustilla ja niin sanotuilla värillisillä onkin nyt aiempaa enemmän mahdollisuuksia nousta keskiluokkaan ja jopa rikkaaksi. Lisäksi eri ihmisryhmien asumista ei ole enää sidottu tiettyyn paikkaan, kuten vielä apartheid-aikana.

Mustien tullessa valtaan 90-luvulla Etelä-Afrikan hallitus lanseerasi mustien taloudellisen voimaannuttamisohjelman, jolla pyrittiin tasoittamaan kansalaisten varallisuuseroja.

Valitut-kirjan kirjoittanut Annu Kekäläinen sanoo, että todellisuudessa ohjelmasta hyötyi vain kourallinen mustia, joilla oli hyvät suhteet hallitsevaan ANC-puolueeseen. Esimerkiksi mustien köyhien puolustajana esiintyvän nykyisen presidentin Cyril Ramaphosan omaisuuden arvon on arveltu olevan noin 450 miljoonaa dollaria.

Mikään tasa-arvon onnela Etelä-Afrikka ei siis edelleenkään ole vaikka rotusortopolitiikka onkin päättynyt. Nykyisin epätasa-arvo kulminoituu Etelä-Afrikassa ehkäpä näkyvimmin niin sanotuilla turva-alueilla tai "aitaloissa", kuten Annu Kekäläinen kertoo.

Muurien sisällä turvallista

Kirjassa kerrotaan hyvin seikkaperäisesti, kuinka keskiluokkaiset ihmiset, ihonväristä riippumatta, muuttavat muurien ympäröimiin aitaloihin, joissa on turvallista asua.

Vartijat vartioivat kaikkia sisääntulijoita ja muurit pitävät murto- ja autovarkaat sekä muun "roskaväen" loitolla. Eivätkä aitalat ole mitään pikkualueita vaan tuhansien asukkaiden ja tuhansien hehtaarien suuruisia omakotitaloalueita, joissa voi olla myös kerrostaloja ja vaikkapa golfkenttä sekä yksityiskouluja.

Kekäläisen mukaan nämä aidatut yhteisöt ovat uusapartheidia. Aitalat sanelevat, kenen kanssa kuuluu olla tekemisissä samaan tyyliin kuin aikoinaan passilait ja rotuerottelupolitiikka bantustaneineen rajasivat ihmiset omiin asuinalueisiinsa.

Aitalat ovat kuitenkin varsin suosittuja niiden keskuudessa, joilla on riittävästi rahaa. Aitalassa asuminen on myös eräänlainen statussymboli etenkin mustalle vaurastuvalle luokalle.

Menestyksen teologia rikkaiden suosiossa

Valitut-kirjassa kerrotaan aitaloiden lisäksi monien keskiluokkaistuneiden ja vauraiden eteläafrikkalaisten mieltymyksestä menestyksen teologiaan.

Kirjassa on hienoja kuvauksia siitä, kuinka perinteinen afrikkalainen taikausko muuttaa karismaattisessa kristillisyydessä muotoa eli kuinka perinteiset noidat ja esi-isien henget muuttuvat nykykristillisiksi demoneiksi, joita manataan rituaalein pois ihmisistä.

Kirjaa lukiessa ei voi olla varma, onko kyse todellakin uskonnollisista vai sittenkin mielenvikaisista ihmisistä – niin kummallisia erilaiset rituaalit ja uskonnolliset tavat ovat.

Aitaloiden asukkaiden kannattamat karismaattiset helluntaikirkot kuvataan eräänlaisina uskonnollisina startup-yrityksinä, joissa kirkkojen jäsenyys ja vaurastuminen kulkevat käsi kädessä: uskon odotetaan tuovan vaurautta ja vauraus on todiste uskon hyödyistä.

Kirkkojen vetäjät ovat itsekin yleensä varsin varakkaita, koska he saavat kymmenyksiä kirkkojen jäseniltä. Esimerkiksi Rhema-kirkkoa pyörittävä pastori Ray McCauley on entinen portsari ja kehonrakennuksen mesteri sekä seurapiirijulkkis.

Hänen kirkkonsa vuosibudjetti on 6,5 miljoonaa euroa ja yhteydet maan poliittiseen eliittiin ovat kuulemma kunnossa. Kirjassa kuvataankin kuinka kirkot ovat tiiviisti mukana politiikassa ja kuinka kaikki yhdessä ovat mukana liike-elämässä. Näin syntyy todellinen supereliitti.

Kerronnallinen tietokirja

Annu Kekäläinen on tutustunut useaan eteläafrikkalaiseen aitalaan ja siellä asuviin vaurastuviin, menestysteologiaan luottaviin mustiin. Sosiologisin termein kirjoittaja on tehnyt osallistuvaa havainnointia.

Valitut-kirjan sanotaan olevan narratiivinen eli kerronnallinen tietokirja. Ajatus on, että perinteisistä tietokirjoista poiketen kirjoittaja tuo omat näkemyksensä tai tulkintansa suoraan mukaan tekstiin, avaa siis havainnoimiaan tilanteita enemmänkin oman subjektiivisen näkemyksen kuin varsinaisen tutkijan tai tietokirjailijan roolin välityksellä.

Kerronnallisuus tekee kirjasta huomattavasti perinteistä tietokirjaa luettavamman ja kiinnostavamman, koska tietokirja muuttuu romaanin kaltaiseksi. Toisaalta ilman lähdemerkintöjä ja lähdeviittauksia ei voi tietää, kuinka merkittävästä ilmiöstä on kysymys, kun puhutaan vaikkapa juuri aitaloista.