Kirja-arvio: Kansanvihollisia ja uuden yhteiskunnan luojia

Ilmar Taska: Pobeda 1946 (WSOY 2017)

Virolainen kulttuurin multilahjakkuus Ilmar Taska on kirjoittanut hyvin aidontuntuisen romaanin, joka kuvaa Viroa Neuvostoliiton osana heti sodan jälkeen. Kirjan päähenkilönä on pikkupoika, jonka silmin uutta yhteiskuntaa katsotaan.

Pikkupojan vanhemmat ovat uusien vallanpitäjien näkövinkkelistä "kansanvihollisia" eli itsenäisyytensä menettäneen Viron puolestapuhujia. Salainen poliisi pääsee heidän jäljilleen pikkupojan ansiosta. Mukava setä nimittäin ajelee pobeda-merkkisellä hienolla autolla, jolla saa pikkupojan puolelleen.

Pikkupoika edustaa tässä kirjassa eräänlaista tyhjää taulua, tabula rasaa, jota uusi yhteiskuntajärjestys ryhtyy täyttämään uusilla totuuksilla. Pobeda-mies ja hänen autonsa ovat niin mukavia, että poika lähtee mielellään heidän matkaansa. Näin siitäkin huolimatta, että samalla katoavat ensin isä, sitten äiti.

Poika joutuu hämmennyksen tilaan, kun ei oikein tiedä, keitä ovat hyvät ja keitä pahat. Saduissa maailma on hänen mukaansa niin selkeä mutta elämässä näin ei oikein olekaan. On uuden yhteiskunnan rakentajat ja kansanviholliset tai on itsenäisen Viron isänmaalliset ihmiset ja miehittäjät.

Ehkäpä romaanin ihmiskuvaukset jäävät hieman pintapuolisiksi ja ohuiksi mutta itse perussanoma tulee hyvin kerrotuksi. Kun yhteiskuntajärjestelmä muuttuu, muuttuu myös oikea ja väärä ja ihmisten on vain totuttava siihen. Hienoa tässä kirjassa on myös se, että kerronta keskittyy pienen ihmisen tasolle, samaistumispintaa siis riittää.

Pienin kuvauksin näytetään, mitä uusi aika tuo tullessaan. Esimerkiksi kerrostalohuoneistoihin majoitetaan kaukaa Neuvostoliiton Keski-Aasiasta muuttavia ihmisiä. Tavat ovat toiset, kuten uuden yhteiskunnan koko logiikka.

Tässä kirjassa pobeda edustaa uutta aikaa parhaimmillaan. Popeda tarkoittaa venäjän kielessä voittoa. Mutta jossain kaukana on myös jaguar, länsiauto, joka voittaa jopa pobedan. Siinä on pikkupojalla ihmettelemistä.  

Lue myös:

    Uusimmat