Kirja-arvio: Eurooppa sulkee rajansa concertina-piikkilangalla

Riiko Sakkinen keskittyy Mäntän Serlachius-museoissa esillä olevassa Rajat kiinni -näyttelyssä ajankohtaiseen teemaan eli pakolaisten tuloon Eurooppaan.

Aiheeseen liittyen Sakkinen on yhdessä museoiden johtajan, kuraattori Pauli Sivosen kanssa tehnyt matkat Pohjois-Marokossa sijaitseviin espanjalaiskaupunkeihin Ceutaan ja Melillaan, yhdelle Kreikan pakolaissaarista sekä eri puolille Eurooppaa, jossa on ollut pakolaisten keskittymiä. Näiden matkojen tuloksena myös tämä kirja on syntynyt.

Rajat kiinni -kirja on eräänlainen moderni matkakertomus kahdesta valkoisesta, länsimaisesta miehestä, joilla on vapaa pääsy passinsa turvin minne tahansa. Heidän kiinnostuksen kohteena ovat rajoja henkensä kaupalla ylittävät pakolaiset sekä myös paikalliset ihmiset, jotka usein ylenkatsovat rajojen ylittäjiä. Matkan aikana pakolaisia näkyy varsin vähän mutta heidän jälkiään näkyy sitäkin enemmän.

Kreikassa kaksikko löytää valtavan vuoren pelastusliivejä ja muuta meren ylityksessä tarvittavaa materiaalia. Koskettavia ovat lasten kelluntaliivit, joissa erityisesti lukee, että niitä ei ole tarkoitettu pelastusliiveiksi. Tätä materiaalia on nähtävillä myös näyttelyssä.

Concertina-piikkilangasta tuli menestystuote

Concertina-piikkilanka on pitkin kirjaa juokseva (veren)punainen lanka. Taiteilija ja hänen kuraattorinsa näkevät tuota malagalaisyhtiön menestystuotetta eri puolilla Eurooppaa. Siitä tulee tällä tavalla symboli koko rajat kiinni -ajattelulle. Concertina eroaa perinteisestä piikkilangasta siinä, että sen terät on vanhanmallisen piikkilangan piikkejä huomattavasti tehokkaampia raatelemaan aidan ylittäjää.

Taitelija Riiko Sakkinen ei ole varsinainen "maahanmuttajien halailija" vaan varsin ristiriitainen persoona. Omien sanojensa mukaan hän ei vastusta paikasta toiseen muuttamista sinänsä. Hän vastustaa sitä, että ihmiset ovat pakotettuja lähtemään kodeistaan kaukomaille.

Kysyttäessä, mitä hän poliitikkona tekisi asian ratkaisemiseksi, hän vastaa idealistisesti, että pyrkisi toimimaan niin, että sodat loppuisivat ja että kaikki ihmisen itsensä aiheuttamat inhimilliset katastrofit päättyisivät.

Hän puuttuisi siis väestön liikkeisiin johtaviin työntäviin tekijöihin ja muistuttaa ihan oikein, että syyrialaiset eivät pakene kodeistaan siksi, että haluaisivat asua muualla vaan siksi, että heidän maansa on raunioina.

Rajojen avaaminen johtaa elintason laskuun

Sakkinen avaisi kaikkien maiden rajat ja myöntää, että se varmaankin johtaisi elintason laskuun - samalla siis myös hänen oman elintasonsa laskuun.

"Mikä oikeus eurooppalaisilla on muuta maailmaan parempaan elintasoonsa - etenkin, kun se on historiallisesti perustunut ja yhä perustuu niin paljon muuun maailman riistämiseen?" Riiko Sakkinen kysyy.

Hänen mukaansa ihmiset, jotka haluavat Euroopan rajojen sulkemista, eivät seuraa aikaansa. Eurooppa kun on jo ajat sitten sulkenut rajansa piikkilangoilla ja aidoilla.

Sakkisen yksi idea on mukailla sosiologi Manuel Castellsin ajatusta "neljännestä maailmasta". Sillä tarkoitetaan ensimmäisen maailman sisällä mutta sen marginaalissa asuvia ihmisiä - he ovat köyhiä, narkkareita, syrjäytyneitä. Heitä asuu maailman metropolien slummeissa ja myös eurooppalaisten kaupunkien laidoilla ja sisällä.

Sakkinen uskoo löytäneensä vieläkin onnettomampia ihmisiä, joita kutsuu "viidenneksi maailmaksi". Tähän joukkoon kuuluu muunmuassa moottoritien reunaa käveleviä ihmisiä tai Ceutaan pyrkineitä, concertinaan itsensä raapineita ghanalaisia. Heitä ei huolita edes neljännen maailman rikollisjengeihin, koska ovat väärän värisiä tai puhuvat väärää kieltä.

Näitä enemmän ja vähemmän maahantunkeutujina pidettäviä ihmisiä pidetään lähtökohtaisesti oman edun tavoittelijoina. Heitä hallitaan concertinalla, vesitykeillä ja kyynelkaasuilla.

Pakolaisuuden ymmärtämistä taiteen kautta

Rajat kiinni -kirja on monipuolinen ja ajatuksella tehty kirja maahanmuutosta. Kyseessä ei ole journalistinen teos vaan maailmaa taiteen kautta hahmottavien ihmisten tekemä kirja.

Kuraattorin ja taiteilijan dialogista myös selviää, että vaikka ongelmiin on ehkä erilaisia selkeitä vastauksia, käytännöt ovat kuitenkin hyvin epäselkeitä. Ja kun lopulta on keksittävä nopeasti ratkaisu, vastaukseksi tulee concertina-piikkilanka, joka repii ihmislihaa verille mutta ei tietenkään ratkaise ongelmaa.

Itse maahanmuuttotematiikan lisäksi kirja on hyvä kuvaus taiteilijan ja kuraattorin tavasta koota näyttely. Matkalla, projektin edetessä, myös itse näyttelyn sisältö muuttuu ja täsmentyy. Matkalla löydetyt tavarat ja ideat puolestaan suuntaavat näyttelyn tematiikkaa omaan suuntaansa.