Pasi Pekkola: Lohikäärmeen värit (Otava 2015)
Kun samaan kirjaan yhdistetään Kiinan raaka kulttuurivallankumous, suomalaisen hiljaisuuden ja kiinalaisen väistelypuheen ihmettely, rikkauksien tavoittelu ja monta onnetonta rakkaustarinaa, saadaan kokoon huikean mielenkiintoinen tarina.
Pasi Pekkola on onnistunut luomaan vauhdikkaan, mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän romaanin, jossa maailmaan heitettyjen ihmisten henkilökohtaiset elämät risteävät Kiinan lähihistorian kanssa hyvin aidon tuntuisesti.
Vaikka kirja on tietenkin fiktiota, Pekkola kuvailee ihmisten elämää Kiinan kulttuurivallankumouksessa ja nykykapitalismissa kuin kärpäsenä katossa. Tuntuu kuin tämä tarina olisi todella tosi. Ja ilmeisesti osa onkin hyvin totta, sillä kirjan lopun kiitoksissa hän mainitsee haastatelleensa useita kiinalaisia prostituoituja, joiden tarinoita hän on kirjassaan hyödyntänyt.
Kirjan pohjalla on monta rakkaustarinaa, mutta pääasiallisin tarina kertoo maaseudun tuppukylään syntyvän kiinalaisen tytön pärjäämisestä. Tyttö syntyy ja äiti kuolee synnytykseen - kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti isä kuitenkin hoitaa lapsen.
Tavallisten maalaisten köyhän elämän mullistaa täydellisesti kulttuurivallankumous ja sen punakaartilaiset, jotka tulevat kitkemään kapitalismin jäänteet tytön köyhästä kotikylästä. Itsensä pelastaakseen ihmiset ilmiantavat toisiaan ja kun aluksi ei löydy kunnon intellektuellia pahoinpideltäväksi, sellaiseksi päätyy paikallinen koulun opettaja.
Naiseksi kasvettuaan tyttö päätyy "karaoketytöksi" Shanghaihin ja käänteiden kautta lopulta Suomeen synnyttämään lapsen suomalaiselle miehelle, joka on niin tasa-arvoinen ja hyvä kuin pohjoismaalaiset miehet keskimäärin ovat. Eikä lapsi edes ole tuon suomalaisen miehen vaan naisen Kiinaan jääneen suuren rakkauden. Lopulta äiti hylkää lapsensa, lapsi kasvaa, rakastuu, joutuu jätetyksi ja yrittää löytää Kiinaan kadonneen äitinsä. Tuolta matkalta löytyy monta elämänmakuista tarinaa.
Nyky-Kiina näytetään ehkä turhankin karrikoidusti. On upporikkaita, on sellaiseksi pyrkiviä kuten huoria ja on tehtaissa olevia unohdettuja raatajia. Rikkailla on tietenkin kaikki oikeudet, sillä rahalla saa mitä haluaa. Tehtaat saastuttavat, korruptio on arkipäivää, oikeudet ovat kortilla.
Pekkola kyselee rivien välissä, voiko kenenkään toimia asettaa kyseenalaiseksi. Kaikkihan lopulta yrittävät tulla toimeen ja ehkäpä jopa onnellisiksi. Maailma on eräänlainen viidakko, josta jokainen yrittää tehdä itselleen suotuisan. Huora saa perheensä halveksunnan vaikka kustantaa veljiensä opintien ja perheen kodinkoneet. Toinen lähtee pullean miehen matkaan, koska tämä voi tarjota turvallisen joskin onnettoman tulevaisuuden. Ihmiset suostuvat hyväksymään monia ilmiselviä valheitakin, jos elämä muuttuu näin paremmaksi.
Pertti Nyberg
Kirjoittaja toimii journalistina MTV Uutisissa