Kirja-arvio: Eurooppa ajoi 1600-luvulla rallivaihteella

Murros. Nykyaika - ja sen nykyisimmät hetket - on tapahtumiltaan niin tihentynyttä ja mittakaavaltaan globaalia, että mitään murrosaikaa on joskus kaiken keskellä vaikea edes hahmottaa, tuntuvimmin teknologisten muutosten ja seurausten myötä.

Historiantutkija Olli Bäckström pureutuu ajatuksia herättävässä esseekirjassaan 1600-lukuun Euroopassa.

Sitä kutsutaan kriisien vuosisadaksi. Sodat, taudit ja nälkä tappoivat (surkeudessa avitti ilmastoa viilentänyt ja satoihin vaikuttanut nk. pieni jääkausi). Uskonnolliset riidat olivat syviä, mutta maanosassamme alkoi ilmaantua piirteitä ja rakenteita, jotka eivät ole vieraita 2000-luvullakaan.

Sodankäynti modernisoitui

Moderni valtiollinen hallintorakenne alkoi syntyä, armeijat ja sodankäynti muuttuivat nykyaikaisemmiksi. Universumia ja pienempiä asioita sekä tapahtumia ja ilmiöitä selittämään pyrkivä moderni tiede kokeineen ja käsitteineen oli 1600-luvun uusia kumouksellisia tekijöitä. Newton, Pascal, ja Descartes, William Harvey ja verenkierto, Anton Van Leeuwenhoek ja bakteerit, Niels Stensen ja geologia…

Tuo vuosisata säätyineen ja kirkkojen merkityksineen ei kuitenkaan ollut vielä nykyaikaa. Montesquieun vallan kolmijako-oppi oli 1700-luvun valistuksen satoa.

Bäckström kirjoittaa esseissään kapitalismin ”alkujuurista”, sodankäynnistä, uskonnosta, parlamentarismista, yhteiskunnallisista kriiseistä ympäristötekijöineen, ja tieteestä.

Marx ja Braudel

Ajatuksiensa pohjana hänellä on Karl Marx ja Fernand Braudel. Hän lainaa Marxia, jonka mukaan ”ihmiset tekevät historiaansa, mutta eivät tee sitä mielensä mukaan…”. Ranskalainen Braudel on taas tunnettu historiallisen ajankulun jakamisesta kolmeen: ”Siihen, mikä liikkuu ripeästi, siihen, mikä liikkuu hitaasti, ja siihen, mikä ei näytä liikkuvan lainkaan”.

Bäckströmin kirja muistuttaa elävästi siitä tosiasiasta, että Eurooppa on aina ollut yhteisöjen mosaiikki ja vuorovaikutuksille altis. Maanosamme on pieni, ja Välimeri on yhdistänyt meitä muualle, ja toisinpäin.

Eurooppa ei ollut tuolloin(kaan) yhtenäinen. Keisari- ja ruhtinaskunnat, yhteisöt hallinto- ja maanomistusrakenteineen tai verotuksineen eivät olleet kopioita toisistaan. Törmäämme jatkuvasti ajattelutapojen ja identiteettien erilaisuuteen eurooppalaisessa politiikassa. Esimerkiksi kansanvaltaa, sellaisesta voidaan ainakin osin puhua, toteutettiin 1600-luvulla hyvin eri tavoin.

Toisaalta Euroopan unioni puutteineenkin on yritys rakentaa pysyvämmin rauhanomaista Eurooppaa. Yhteisiä arvoja on vuosisatojen saatossa muodostunut, ja niiden päälle on kyetty rakentamaan toimivia yhteiskuntia. Sotia täällä on sodittu aivan tarpeeksi muulloinkin kuin 1600-luvulla.

Napolilainen kapina

Bäckström tekee huomioita niin pienissä yksityiskohdissa kuin yhteisötasolla.

Napolilaisen Tommaso Anellon tai Masaniellon nostattama lyhyt kapina heinäkuussa 1647 ja hänen ankea kohtalonsa kietoutuu osaksi suurempia sosiaalisia ja taloudellisia vääryydentuntemuksia, rakenteita ja muutoksia.

Uskonnosta hän puolestaan toteaa, että esivallan merkitystä on paikoin liioiteltu. ”Paine uskonnolliseen yhdenmukaisuuteen lieneekin tullut enemmän alhaalta kuin ylhäältä – sukulaisten, naapurustojen, ammattikuntien ja seurakuntien taholta.”

Tornio tieteen kartalle

Tornio oli ja on yhä syrjäinen paikka. Mutta 1600-luvulla sillä oli rooli tieteellisessä havainnoinnissa.

Miksi kesäkuussa 1694 jopa kuningas Kaarle XI halusi könytä Hedvig Eleonoran kirkon torniin?

Koska se oli Tornion korkein rakennus, ja sieltä kruununpää seuralaisineen janosi nähdä puoliltaöin, viipyykö aurinko yhä horisontissa. Kävi kuin huonossa sketsissä. Taivas meni pilveen maagisella hetkellä. Loppu on kuitenkin historiaa, ja aika pian kyettiin todentamaan, että siellä se keskiyön aurinko möllöttää taivaanrannassa.

Kartta tai kaksi olisi ollut kirjassa paikallaan. Eurooppa oli tuolloinkin kirjava kuin isoja ja pieniä julisteita ja tarroja täyteen ja kerroksittain lätkitty seinä.

Esseet eivät pyri kertomaan objektiivista tai absoluuttista totuutta. Ne ovat kirjoittajalleen keino hahmottaa maailmaa, kasata yhteen ja kokeilla ajatuksiaan, tarjota niitä yleisölle haasteeksi ja makusteltavaksi. Kirjallista yksin pohdintaa, joka toivottavasti saa aikaan dialogia.

Löytyykö 1600-luvusta yhtäläisyyksiä tähän päivään? Näissä pohdinnoissa ollaan aina vaikeilla ja pyörövirtaavilla vesillä. Tärkeintä lienee pohtia, mikä meidän ajassamme on muuttumassa ja muuttunut, millä vauhdilla ja ehkä mihin suuntaan. Ja onko meillä jotain pysyvää. Ainakin suhteellisen hyvinvoivassa Euroopassa meillä on luksuksena mahdollisuus fundeeraamiseen.