Kirja-arvio: Huuhkajan siivillä läpi koronaepidemian

Romaanin punainen lanka on Huuhkajien pääsy EM-kisoihin, sen herättämä ekstaasi, vaikeasti saatavien kisalippujen etsiminen, ja kisojen siirtyminen vuodella eteenpäin koronapandemian takia.

Kulkutaudin osalta kaikkia koskeva, futiksenkin kannalta vähintään kymmeniätuhansia henkisesti koetteleva ajanjakso, loputtomien työpaikka- ja kaveripuheiden ja arki”asiantuntijuuden” aiheita kumpikin.   

Sinivalkoista syksyä 2019 ja Huuhkajien liitoa seuraavat iltapäivälehden toimittaja Erik, valtakunnan laajalti tunnettu tv-ääni Raimo eli velikultamainen ”Raipe”, maajoukkueen fanittamiselle elämänsä antava nahjusmainen kauppatieteilijä Marco, vedonlyönnillä vaurastunut Vesa.

Ja tietysti nelikymppinen ay-nainen, sairaanhoitaja Laura, romaanin ainoa minä-muodossa esiintyvä hahmo. Hyvin yksi nainen pärjää monen miehen joukossa.  

Jokaisella henkilöhahmolla on omat murheensa ja hankauksensa elämässä. Heidän useimpien polut kulkevat kukin tahoillaan ja alkavat kohdata pikku hiljaa, sattumien summanakin.

Hietasen kerronta on tiivistä ja futisvertauksin höystettyä, dialogi nasevaa – aina tuntuu löytyvän jotakin nokkelaa ja sanavalmista jos vain ääni toimii, mutta ei tämä tarkoita, että tilanne olisi itse kullakin hallinnassa. Päinvastoin.

Jalkapallo ja muu elämä kietoutuvat toisiinsa kerronnallisesti luontevasti. Futisnippeliäkin on tarjolla, muttei tsunamiksi asti, joten ei tämä ole vain futisväen romaani.

Huuhkajan siivillä on hauskakin, mutta ei vain sitä. Huuhkajien pelaamisen tuoma riemu ja koronan tuoma epävarmuus ja ahdistus ovat aitoa.

Toisilla ihonsa alla vuosien  odotus pettymyksineen, toisilla uuden löytämisen kiihko on valumassa nurmen alle. On väljähtänyttä tai päättynyttä parisuhdetta, on työn oravanpyörään ja kyynisyyteen kyllästymistä.  

Mukana lurkkivat myös niin viinapiru, peliongelmat, koulukiusaaminen, perheväkivalta kuin konsulttijargon ja firmojen koronahuolet. Elämme tätä aikaa, jota Hietanen osuvasti ja välillä piikitellenkin kuvaa.  

Psykologisiin merenpohjansyvyyksiin Hietanen ei hahmojaan sukelluta, sen verran vauhdilla kuitenkin mennään eteenpäin monen hahmon kanssa.

Seppo on kerta kaikkisen yksiulotteinen ääliö. Vedonlyöjä-Vesa jää ulkokohtaiseksi. Mutta Raipessa on karheutta, koomisuutta ja kompleksisuutta, Laurassa elämäänsä tyytymätöntä, sitä jotain hakevaa nelikymppistä. Tarinan kantavimmat kaksi siipeä.

Yllätyskäänteitä Hietanen tarjoaa - illallinen pimeässä on jopa pirullinen -, ja taianomaisuutta vielä remontin alla olevalla Olympiastadionilla, minne ei edes olisi mitään asiaa.

Futikseen liittyviä romaaneja ei meillä kasapäin ole. (Jalkapalloteemasta huolimatta vertailukohdaksi ei tässä kannata ottaa Nick Hornbyn alan klassikkoa Hornankattilaa (Fever Pitch), sen verran erilaisia ne kuitenkin ovat).

Suosittelen kesäkuun Suomi-Tanska-ottelun alkuvihellyksen tunnelmaennakoksi sujuvan kertomuksen kaupunkilaisista jalkapallon pauloissa ja elämän heitellessä.

Ja tuolta se tuntui odottaa.

• ke06:30
  Helsinki

  Kirja-arvio: Asiat eivät muutu, jos joku ei niihin tartu – nämä hahmot olivat muuttamassa Stadia
• 26.10.06:45
  Tietokirjallisuus

  Kirja-arvio: Näin kokaiiniparonit tuhosivat Kolumbian jalkapallon
• 19.10.11:03
  Tietokirjallisuus

  Suomi ei hurmaantunut natseista – uutuuskirja avaa mutkikasta suhdettamme Hitlerin Saksaan
• 5.10.16:45
  Tietokirjallisuus

  Kaksi kiloa ja 100 vuotta Yleä: Kirjajärkäle avaa aikaa, jolloin yhtenäiskulttuuri kukoisti
• 28.9.11:21
  Historia

  Kirja: Näin kolonialismin synkkä historia koskettaa Suomea
• Lataa lisää