Kirja-arvio: Elämän traumaattisista kokemuksista voi selviytyä

Selviytyjät-kirja koostuu kymmenestä tarinasta, joissa kussakin haastateltava kertoo minä-muodossa elämästään, yleensä lapsuudesta nykyhetkeen. Kirjaan valitut kertojat ovat kokeneet enemmän tai vähemmän rankkoja elämänvaiheita.

Osa elämänkerroista on niin puistattavia, että lukija ihmettelee, miten kertoja voi kaiken kokemansa jälkeen olla vielä täysjärkinen. Moni kirjaan haastateltu onkin käynyt vuosia terapiassa, jotta tapahtumiin saisi selvyyttä ja elämää voisi jatkaa eteenpäin.

Vuosikausia seksuaalista hyväksikäyttöä

Mielestäni kirjan järkyttävin tarina kertoo lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneesta Annelista. Kamalista tapahtumista huolimatta Anneli pitää itseään selviytyjänä, sillä omien sanojensa mukaan hän pystyi samanaikaisesti elämään pahaa ja hyvää elämää. Ehkä hyvä elämä sitten kompensoi pahan niin, että Anneli on jollakin tavalla sinut menneisyytensä kanssa.

Annelin tarinassa kerrotaan aluksi perhe-elämästä, jota värittivät Anneliin vihamielisesti suhtautunut juoppo isä ja mielisairas, aina toisinaan sairaalaan hoitoon joutuva äiti. Tässä ilmapiirissä Annelista tulee kotona kiltti tyttö, joka pyrkii olemaan mahdollisimman huomaamaton ja niin paljon kavereidensa kanssa kuin mahdollista.

Isä alkoi käyttää Annelia hyväksi, kun tämä oli 4-vuotias. Annelin mielestä hänen äitinsä tiesi hyväksikäytöstä. Läheisenä pysynyt mummo ei puolestaan uskonut Annelia, kun tämä kertoi isän käytöksestä.

Lopputuloksena Annelin mieli eräällä tavalla pirstaloitui: “Minuun tuli kolme puolta: se joka eli ja koki tapahtuneet, se joka tietää tapahtuneesta ja tavallaan seuraa sivusta ja se joka jatkoi elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Kun isän seksuaalinen hyväksikäyttö koulun aloittamisen kynnyksellä päätyi, Anneli tutustui naapurin mieheen. Heidän “suhteensa” kesti kymmenen vuotta aina ylioppilaskirjoituksiin saakka. Aikuisena Anneli on tehnyt kaksi lasta, joiden isät ovat veljeksiä.

Minulle lukijana Annelin tarina on tietenkin traumaattinen ja järkyttävä mutta samalla se on hieno kertomus siitä, kuinka ihminen voi jatkaa elämäänsä tällaistenkin elämänkokemusten jälkeen. Kirjoituksesta selviää, kuinka hyvin Anneli on pystynyt käsittelemään kamalia kokemuksiaan itsekseen ja terapiassa.

Sitä ihmettelin, että tällainen seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole tullut esille missään vaiheessa esimerkiksi koulussa. Tässä kirjassa on itse asiassa lukuisia tarinoita, joissa kanssaihmiset eivät joko huomaa toisten ongelmia tai eivät välitä niistä.

Samilla sekava lapsuus ja koulukiusaamista

Sami kertoo kirjassa erittäinen rikkinäisestä lapsuuden perhe-elämästään. Hän joutui monta kertaa pakenemaan äitinsä kanssa väkivaltaista isäpuoltaan ja siksi esimerkiksi koulunkänti oli hankalaa. Koulut myös vaihtuivat muuttojen myötä ja se lienee ollut yksi syy jatkuvaan koulukiusaamiseen.

Samia kiusattiin rankasti, jopa sadistisesti mutta opettajia tämä ei tuntunut haittaavan. Sami ei kerro kirjassa ikäänsä mutta kuvien perusteella hän on noin 30-vuotias. Jos haluaa tietää, kuinka rankkaa koulukiusaaminen on voinut olla vielä 90-luvulla, tämä tarina kannattaa lukea.

Kaikenlaisia ongelmia

Kirjan kertojagalleria on hyvin monipuolinen. Essi kertoo alkoholisti-isästään ja kuinka hänestä itsestäänkin tuli vähitellen alkoholisti. Heidi kertoo lapsettomuudestaan ja miehensä välinpitämättömyydestä, virolainen maahanmuuttaja Ivari kertoo elämästään väheksyttynä “ryssänä” ja hänen kaoottisesta pettämisen täyttämästä parisuhteestaan.

Janilla oli puolestaan vauhdikas elämä tanssiryhmän kanssa mutta sittemmin elämä pysähtyy syöpään. Mielenkiintoista on, kuinka Jani uskoo enemmän vaihtoehtohoitoihin kuin koululääketieteeseen ennen kuin tulee järkiinsä.

Jasmin kertoo erittäin rankasta raiskauskokemuksesta, Jani ja Erja pienen lapsensa kuolemasta, varakas Mika rahan tuhlaamisesta, alkoholista ja huumeista, Sauli uskonnollisesta lapsuudestaan vanhoillislestadiolaisten joukossa ja uskonyhteisön jättämisestä.

Useissa tarinoissa huokuu ihmisten rationaalinen tapa pohtia elämäänsä. Vaikka menneisyyden haamut kiusaavat monia edelleen, kirjoituksissa kuvataan, kuinka elämä jatkuu kaikesta huolimatta ainakin päällisin puolin tyydyttävästi. Tämän takia kirjan nimi “Selviytyjät” on paikallaan - elämästään kertovat ihmiset ovat tässä kirjassa todellakin selviytyjiä.

Näitäkin tarinoita lukiessa kannattaa muistaa, että aina ihmiset eivät selviydy. Heidän tarinoitaan kerrotaan vähemmän.