Ani Kellomäki: Kosteusvaurioita - kasvukertomuksia pullon juurelta (Atena 2017)
Alkoholistiperheiden lapset kantavat raskaita lapsuuskokemuksia mukanaan koko elämänsä. Toiset pärjäävät synkän menneisyyden kanssa paremmin, toiset huonommin. Tässä kirjassa keskitytään pääasiassa sellaisiin lasisen lapsuuden kokeneisiin ihmisiin, jotka ovat pärjänneet kohtuullisen hyvin elämässään tai ovat ainakin pystyneet käsittelemään lapsuutensa ongelmia.
Kirjan kirjoittajalla on ollut lasinen lapsuus, jota hän lähti purkamaan asiaa käsittelevän Kokovartalofiilis-blogin avulla. Blogin kautta saatujen kommenttien pohjalta syntyi sitten ajatus kertoa kirjan muodossa lasisen lapsuuden eläneiden tarinoita. Kirjaan onkin koottu hyvin eri-ikäisten naisten ja miesten kokemuksia lasisesta lapsuudesta ja siitä, kuinka aikuisena lapsuuden kokemukset ovat näkyneet elämässä.
Alkoholistien lapset kilttejä ja mukautuvaisia
Monissa lasisen lapsuuden kokeneiden miesten ja naisten tarinoissa toistuvat hyvin samantyyppiset teemat. Alkoholistien lapsista tulee usein kilttejä, mukautuvia, alistuvia, vähään tyytyviä ja miellyttämisenhaluisia sekä ristiriitoja vältteleviä.
Riitaisa, mahdollisesti jopa väkivaltainen lapsuus on monelle niin ahdistava kokemus, että aikuisena ei välttämättä haluta elää ristiriitojen keskellä. Jos ristiriitoja tulee, on helpointa tehdä asiat niin kuin muut sanelevat. Tällaiset kiltit ihmiset voivat olla esimerkiksi työpaikoilla hyviä ja ahkeria työntekijöitä ennen kuin uupuvat työtaakkansa alle.
Kun lapsena omat tarpeet on täytynyt siirtää syrjään ja muuttua näkymättömäksi, samat toimintamallit jatkuvat aikuisenakin. Parisuhteissa tämä johtaa usein luottamuksen puutteeseen. Kun lapsena oma tai omat vanhemmat eivät ole olleet luottamuksen arvoisia, miksi puolisokaan olisi tai miksi ylipäätään luottaisi kanssaihmisiin? Tällainen ajattelutapa tekee elämästä tietenkin hankalan ja ahdistavan.