Ikea-museossa Ruotsin Älmhultissa ollaan tyytyväisiä. Vasta viime kesänä avattu nähtävyys on houkutellut jo reilut 100 000 kävijää ja tuonut asiakkaita myös naapurissa sijaistevaan Ikea-hotellliin.
Ruotsin Älmhultin kunta on piskuinen alue Etelä-Ruotsissa. Autolla Älmhultiin ajaa Malmöstä parisen tuntia. Kunnan keskus on niinikään Älmhult, vajaan 9000 asukkaan yhteisö.
Älmhultin anti maailmalle on kuitenkin poikkeuksellinen, sillä seudulta on kotoisin kaksi suomalaisillekin tuttua suurmiestä, luonnontutkija, uranuurtaja Carl von Linné sekä Ikean perustaja Ingvar Kamprad. Kampradin kädenjälki näkyy Älmhultissa enemmän.
Historian ensimmäinen Ikea-tavaratalo rakennettiin Älmhultiin liki 60 vuotta sitten. Nyt paikalla on Ikea-museo tavaratalon muutettua uusiin tiloihin, tosin vain kivenheiton päähän.
Museon kuraattori ja näyttelyvastaava Per-Olof Svensson on syystäkin innoissaan.
– Meillä oli tietysti toiveita, mutta on selvää että ennen kuin sen näkee kuinka moni tulee, sitä on aina vähän huolissaan. Mutta meidän toivomuksiimme vastattiin ja täällä on käynyt väkeä tasaisena virtana.
Ikea-museo koostuu kolmesta eri osasta. Historiaa on nähtävillä pidemmältä ajanjaksolta kuin rakennuksen ikä, sillä Ikea on jo yli 70-vuotias.
– Voi nähdä hieman sitä, mistä me tulemme. Nähdä juuremme. Se osa Ruotsista, missä Ikea sai alkunsa täällä Smålannissa.
Ensimmäisenä on vuorossa Ikeaakin vanhempi keittiön ja varhaisruotsalaisia huonekaluja. Skandinaavista tyyliä.
Huonekalujätin syntymä
Nyt jo maailmanlaajuinen Ikea-tarina sai alkunsa siitä, kun nyt 90-vuotias Ingvar Kamprad innostui myymisestä. Hän innostui siitä niin paljon, että perusti 17-vuotiaana oman firman.
Kamprad on myynyt ainakin tulitikkuja, kyniä, postikortteja, nylonsukkia ja rannekelloja. Perustamansa firman hän risti Ikeaksi, oman nimensä ja asuinpaikkansa mukaan.
Kamprad myi postimyyntinä lopulta myös huonekaluja ja vuodesta 1955 alkoi huonekalujen suunnittelutyö. Ensimmäinen myymälä avattiin Kampradin asuinpaikan lähistölle eli Älmhultin kylään vuonna 1958.
Viiden vuoden kuluttua alkoi maailmanvalloitus, Ikea avasi liikkeen Osloon.
Nyt tavarataloja on liki 300 ja yhtiön omistus on siirtynyt hollantilaisille. Älmhultissa on kuitenkin edelleen Ikea sydän ja firman toimitusjohtaja on ruotsalainen.
Vuosikymmenten saatossa Ikea on vaikuttanut ihmisten tapaan asua. Svenssonin mukaan merkittävästi. Logiikka on yksinkertainen.
– Me seuraamme, kuinka asiakkaamme asuvat ja löydämme sitten ratkaisuja heidän tarpeisiinsa, sanoo Svensson.
0:22
Huoneita menneisyydestä
Museokierroksella saa tuntumaa siihen, millä tyylillä elettiin eri vuosikymmeninä. Se avaa myös muistoja, sillä tutun oloisia huonekaluja tulee vastaan lähes jokaisessa näyttelyhuoneessa. Aina 50-luvun pinnatuoleista 2010-luvun pelkistettyyn keittiöön. Ja suomalainen lamppu.
– Täällä on yksi lamppu meidän 60-luvun huoneessamme ja sen on suunnitellut Tapio Virkkala, kertoo Svensson ja pyytelee anteeksi sitä, ettei lausu nimeä sujuvammin.
Kaikkea suunnittelua leimaa kuitenkin myös kansainvälisyys.
– Tyyli on ruotsalainen ja skandinaavinen. Mutta mallisto on myös sovitettu globaaleille markkinoille niin, että se toimii Ruotsin rajojen ulkopuolellakin.
Klassikkoja on monia, yksi niistä Poäng-tuoli. Se on suunniteltu vuonna 1977 ja tunnettiin nimellä Poem. Tuoli muistuttaa maallikon silmään erehdyttävästi Alvar Aallon suunnittelemaa Chair 406, mutta hinta on vain murto-osa siitä.
Ikea-keksintöjä ja kritiikkiä
Pelkkää voittokulkua Ikean taival ei ole ollut. Yhtiötä on kritisoitu milloin metsien tuhoamisesta Venäjällä, milloin veronkierrosta. Kriitikoiden mukaan perheenjäsniä ei olisi pitänyt päästää yhtiön johtoon.
Lisäksi Ikean lanseeraamaa huonekalujen kokoamista pidetään Ikea-efektin eli kognitiivisen vinouman synnyttäjänä.
Sen mukaan huonekalun kokoaja antaa kasaamalleen tuotteelle suhteettomasti painoarvoa.
Huonekalujen kokoamisesta monella lienee erilaisia, joillakin jopa tuskallisia kokemuksia.
Museossa on erikseen näytillä Ikean keksinnöt. Vitriinin keskiössä kimaltaa tuttuakin tutumpi kuusiokulma-avain.
Viereisessä vitriinissä komeilee haarukassa (muovinen) lihapulla ja lasikuvun alla on perhearjen pelastaja eli Ikea-kassi.
Tyhjä seinä
Viimeisin ja eräänlainen pop-up osasto on alakerrassa. Nyt puhutaan tulevaisuuden keittiöistä.
Tässä vaiheessa ruotsalainen jätti näyttää viimeistään kyntensä ja Svensson kuittaa historian yhdellä lauseella.
– Meillä on sellainen tunne, että olemme vasta aivan Ikean alussa.
Perheen äiti seisoo lasit päässä aidatulla alueella. Hän saa testata tulevaa keittiötään virtuaalitodellisuudessa. Avata kaapit ja laatikot, testata korkeutta ja syvyyttä. Käyttömukavuutta. Lapset voivat testata, ylettyykö piparkakkupurkille.
Toinen esimerkki on iso saareke, jonka päällä on vain liesituuletin. Kun pöydälle nostaa tomaatin ja broccolin, pöytään heijastuu resepti, jossa kyseisiä vihanneksia voi käyttää. Saareke on samalla liesi.
Ikea-museon loppupään seinät on jätettu tyhjäksi, ne täytetään kuulemma tuleva vuosikymmen kerrallaan.