Kelan johtajapeli kuumensi keskustelun poliittisista virkanimityksistä.
valtteri.kykkanen@mtv.fi
Kansanedustajista koostuva Kansaneläkelaitoksen eli Kelan valtuusto kokoontuu tiistaina valitsemaan laitokselle uuden pääjohtajan. Valintaprosessi on kuohuttanut.
Pääjohtajavalinta piti tehdä jo edellisessä kokouksessa, mutta valtuutetut päättivät haastatella tehtävään vielä uudelleen Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen eli Melan toimitusjohtajan Heli Backmanin.
Julkisuudessa on tosin epäilty, että valtuustossa istuvat hallituspuolueiden edustajat eivät vain halunneet tehdä valintaa ennen kunta- ja aluevaaleja. Päähallituspuolueilla kokoomuksella ja perussuomalaisilla on valtuustossa enemmistö.
Aiemmin Kelan hallitus oli äänin 8–1 ehdottanut Backmania pestiin. Yhden äänen sai nykyinen työministeri Arto Satonen (kok.). Tosin poliittista taustaa löytyy myös monilta hallituksen jäseniltä.
Valintaprosessissa riitti käänteitä jo aiemmin, sillä Kelan valtuutetuista ja Kelan hallituksen johtokaksikosta koostunut valintatyöryhmä valitsi toiselle haastattelukierrokselle neljä henkilöä, joiden joukossa Heli Backman ei ollut. Kelan hallitus päätti kuitenkin haastatella Backmaninkin ohi valintaryhmän.
Työministeri Satosen pysyminen kisassa mukana on herättänyt keskustelua.
Iltalehden mukaan Satonen sai ulkopuoliselta konsultilta kaikkein heikoimman arvosanan kaikista kärkihakijoista. Satosen julkisuudessakin esiteltyä hakemusta tehtävään on myös pidetty varsin niukkana.
Hallintotieteen emeritusprofessori Ari Salminen Vaasan yliopistosta pitää hyvänä asiana, että pääjohtajavalinnasta on käyty vilkasta ja kriittistäkin keskustelua. Enemmän puhetta hän toivoisi itse tehtävän vaatimuksista, sillä Kelan vaikutus suomalaisten arkeen on niin merkittävä.
– Tässä on kyse todellisesta huippuvirasta ja merkittävästä osaamisesta. Kelassa on henkilöstöä 8 000, joita pitää pystyä johtamaan ja hallita se toimiala. Tämä keskustelu on jäänyt vähemmälle. Pelkästään henkilöstä puhuminen ei olisi ihan näin laajaa huomiota tarvinnut.
Salminen on pannut merkille Kelan pääjohtajavalintaan liittyvän voimakkaan puoluepoliittisen painotuksen. Hyvän hallinnon kannalta se ei ole paras mahdollinen asia.
– Silloin nousee esiin eettisiä arviointeja siitä, ollaanko tässä nimittämässä henkilö muiden ansioiden perusteella. Ja onko tässä viime kädessä esillä huonoin, korruptiivinen, vaihtoehto, että tässä olisi kyseessä henkilökohtainen palvelus.
Poliittisista virkanimityksistä on Suomessa kiistelty vuosikymmenet. Painaako vaakakupissa enemmän pätevyys vai oikea puoluekirja? Sitä on kyselty, kun on valittu johtajia muun muassa eri ministeriöihin, tutkimuslaitoksiin tai Suomen Pankkiin.
Ari Salmisen mukaan puoluetausta ei saisi olla ratkaiseva tekijä huippuvirkoihin liittyvissä valintatilanteessa. Korkeintaan se voi olla jonkinlainen lisä. Puoluetaustan ei tarvitse myöskään olla pelkkä haitta.
Oma keskustelunsa on se, ovatko poliittiset virkanimitykset korruptiota. Perinteisempi, räikeä korruptio on Suomessa verrattain vähäistä, mutta sitä on korvannut sulle-mulle-politiikka.
– Intressiristiriidat, huono hallinto, hyväveliverkostot ja jossain määrin vallan väärinkäyttö, johon voidaan lukea myös poliittiset virkanimitykset. Tietyllä tavalla siinä valtaa käytetään niin, että julkisen toiminnan perimmäinen tarkoitus hämärtyy, Salminen toteaa.
Poliittiset virkanimitykset ovat puolueille kaksiteräinen miekka. Toisaalta niiden avulla voidaan edistää omia poliittisia tavoitteita ja lisätä omaa valtaa, mutta samalla voidaan rapauttaa sitä luottamusta, johon valta viimekädessä perustuu.
– Suomalaiset puolueet eivät ole kansalaisten näkökulmasta erityisen korruptoituneita verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan. Puolueiden kannattaisi pitää huolta omasta maineestaan, että tällainen kehitys ei pääse meillä syntymään.
Kansalaisten ja median lisäksi myös puolueet muistavat paheksua poliittisia virkanimityksiä. Ainakin silloin, kun eivät ole itse niitä tekemässä. Hallitusvastuussa valintoja pääsee tekemään, oppositiossa peräänkuulutetaan korkeampaa moraalia. Vaikka poliittisten nimitysten määrä on yleisesti ottaen vähentynyt, ei ilmiö ole Salmisen mukaan kokonaan katoamassa.
– Jos niistä halutaan päästä eroon, niin puolueiden pitäisi keskenään sopia, että huippunimityksiin ei puoluepoliittisessa mielessä puututa. Tai sitten pitää lisätä lainsäädäntöä, jolla voidaan paremmin valvoa sitä, että syntyykö nimityksessä sellainen lisäarvo, joka ei ole hyväksyttävää, Ari Salminen pohtii.