Pöllöraati: Puolueet, tehkää häpeilemättä poliittisia virkanimityksiä – "Ohisalo olisi voinut olla rehellinen"

– Pitäisi vain avoimesti tunnustaa, että nämä ovat poliittisia paikkoja. Puolueiden valitsemat ministerit valitsisivat haluamansa henkilöt näihin tehtäviin, kuten muissa maissa tämä on ihan avointa ja normaalia, linjaa Iltalehden politiikan toimittaja Tommi Parkkonen.

– Suomessa tämä on vielä pientä. On maita, joissa koko virkahenkilöstö vaihtuu vallan vaihtuessa. Yli kauden meneviä virkanimityksiä ei ole kovin monessa maassa, säestää Journalistin päätoimittaja Maria Pettersson.

Miksi Pimiä pesi Pelttarin?

Aihe nousi puheenaiheeksi tällä viikolla, kun yhdenvertaisuusvaltuutettu, taustaltaan vihreä Kirsi Pimiä valittiin sisäministeriön kansliapäälliköksi. Viisivuotiseen pestiin hakeneista kolmen kärkeen pääsivät Pimiän lisäksi suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari ja Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö Markku Hassinen.

Pimiän valintaa ohi poliisitaustaisen Pelttarin hämmästeltiin, sillä hänen kokemuksensa alan johtamistehtävistä oli ajallisesti lyhyempää.

Erityisen nyreissään Pimiän valinnasta olivat oppositiopuolueet, joista kokoomus oli kokoomustaustaisen Pelttarin valinnan kannalla. Sisäministeri Maria Ohisaloa (vihr.) moitittiin sanojen ja tekojen ristiriidasta, sillä hän oli vastustanut jo neljä vuotta sitten poliittisia virkanimityksiä. Eilen hän perusteli valintaa MTV Uutisille kertoen, ettei Pimiän valinnassa ole kyse poliittisesta virkanimityksestä.

– Täytyy muistaa, että Pelttarikin on päässyt urallaan eteenpäin poliittisilla virkanimityksillä. Vihreät ovat muuttumassa normaaliksi puolueeksi, Parkkonen tuumaa.

Lue myös: Maria Ohisalo puolustaa MTV:lle Kirsi Pimiän nimitystä kansliapäälliköksi: "Työskentely puolueessa ei voi sulkea ikuisesti pois valtionhallinnon tehtäviä"

Eeva Lehtimäen kommentti: Uusi pomo, uusi linja – Ohisalo halusi varmistaa kädenjälkensä kansliapäällikön valinnalla

Miksi vihreä Kirsi Pimiä nousi Maria Ohisalon valinnaksi? Näin ministeri perustelee: "Kolmesta kärkihakijasta esille nousee..."

Suurimman turvallisuusuhan kimppuun

Yksi hallituksen tärkeimpiä tavoitteita on eriarvoisuuden vähentäminen, josta Pimiällä on nykyisen virkansa puolesta osaamista. Valintaperusteluiden mukaan Pimiä nousi heistä kärkeen tehtävässä edellytettävän monipuolisen kokemuksen sekä käytännössä osoitetun johtamistaidon ja johtamiskokemuksen näkökulmasta.

Pimiän erityisenä vahvuutena on laaja-alainen kokemus perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvistä vaativista johtamistehtävistä. Siten hänellä on kyky johtaa näiden asioiden kehittämistä sisäiseen turvallisuuden ja maahanmuuton osalta, perusteluissa sanotaan.

– Ministeri (Ohisalo) on itse korostanut, että Suomen suurin turvallisuusuhka on syrjäytyminen ja yhdenvertaisuuden puute. Nyt otettiin kansliapäälliköksi ihminen, joka on perehtynyt näihin asioihin. Ei kovan linjan supolaista vaan enemmän pehmeitä turvallisuusarvoja korostava ihminen, Iltalehden Parkkonen sanoo.

– Kun katsoo perusteluja ja valittua ihmistä, kyllähän ne aika hyvin kohtaavat. On eri asia, kuinka paljon valinnan perusteluja on pitänyt muokata, että saadaan valittua juuri Pimiä, Parkkonen jatkaa.

"Noloa vihreille"

Pimiällä on myös kokemusta strategisesta johtamisesta valtioneuvostotasolta, muutosjohtamisesta sekä kansainvälisistä tehtävistä.

Journalistin Petterssonkin korostaa, että kyse on täysin normaalista käytännöstä. Ensin virkamiehet valitsevat pätevät kärkiehdokkaat, mutta lopullinen päätös on ministerin käsissä.

– Nimitys on ministerin oikea käsi, ja ministeri valitsee sen, johon hän luottaa tässä tehtävässä ja kuka on heistä sopivin. Noloksi tästä tekee se, että vihreät ovat ainakin viimeiset 20 vuotta sanoneet, että tämä on huono systeemi.

Mutta miksi Suomessa on aina tehty poliittisia virkanimityksiä? MTV Uutisten politiikan toimittaja Alec Neihumin mukaan ns. vanhat puolueet ovat halunneet tällä yksinkertaisuutta ja helppoutta hallintoon.

– Ei ole tarvinnut riidellä, jos Kelan johtajaksi on aina valittu keskustalainen. Nykyisellään se näyttäytyy eettisesti ongelmalliselta, siksi jokainen puolue on vuorollaan niitä kritisoinut.

Sen sijaan, että Ohisalo väistelee totuutta poliittisesta virkanimityksestä, hän olisi voinut olla rehellinen, Pöllöraadin kolmikko summaa.