Katujengiläisiä on hakenut apua rikollisryhmistä irtautumiseen Suomessakin
3:51Kuinka katujengistä irtaannutaan? Petri Salakka kertoo videolla tarkemmin, miten jengiin päädytään ja miksi vanhat tukitoimet eivät toimi.
Julkaistu 16.10.2023 05:45
Ville Eklund
ville.eklund@mtv.fi
Järjestäytyneestä rikollisuudesta irrottautumisesta auttavat tahot saavat asiakkaikseen myös katujengeihin kuuluvia ihmisiä. Irtautumissa tukemisessa eivät kuitenkaan auta keinot, jotka ovat toimineet aiemmin.
Katujengeihin kuuluvia henkilöitä on tullut järjestäytyneestä rikollisuudesta irtautumisessa auttavien palveluiden asiakkaiksi, kertoo rikollisista ryhmittymistä irtautuvia tukeva Aggredin väkivaltatyön päällikkö Petri Salakka.
– Viime vuoden aikana meillekin on alkanut tulemaan vankiloista ohjautuvia katujengiläisiä, jotka tällä hetkellä lähinnä miettivät, mitä muuta he voisivat elämällään tehdä kuin näitä kuvioita, Salakka kertoo.
Salakka kertoo, että toistaiseksi ei kuitenkaan yhtään prosessia jengistä irtautumiseksi ole viety päätökseen, vaan kyse on asiakkuuksien aloittamisesta.
Salakka arvioi, että suomalainen rikollismaailma on muuttumassa. Joitain vanhoja prosenttijengejä on lakkautettu ja niistä irtaudutaan kasvavissa määrin.
– Tiettyä tyhjää aukkoa rikollismaailmassa on jo useamman vuoden ajan alettu paikkaamaan katujengikuviolla.
Haaste irtautumistyössä on, että katujengeistä irtautuvia eivät auta samat keinot kuin niin sanottuja liivijengiläisiä.
Kun moottoripyöräjengeihin hakeudutaan, katujengikulttuuriin yleensä kasvetaan.
Kyseessä ovat yleensä toisen polven maahanmuuttajat, jotka ovat kasvaneet, käyneet koulun ja harrastaneet tietyssä kaveripiirissä. Myöhemmin on hengailtu kadulla ja alettu tekemään rikoksia.
Rikosten tavoitteena voi olla saada mainetta esimerkiksi tietynlaisessa gangsta rap -kulttuurissa tai haluun hankkia hienoja vaatteita tai muita varallisuuden merkkejä, joita vanhemmilla nuorilla on. Salakan mukaan nuori ikään kuin huomaa lopulta olevansa osa katujengiä.
Yksinkertaistaen liivijengistä irrottaudutaan muuttamalla kauemmas ja lopettamalla käyminen kerhohuoneella ja muissa jengin suosimissa tiloissa.
Vastaava tarkoittaisi katujengin jäsenen osalta irrottautumista koko yhteisöstä. Jengiin voi kuulua omia sukulaisia ja jengit toimivat yleensä lähiöissä, joissa jäsen ja mahdollisesti hänen muu sukunsa elää.
Maahanmuuttajataustaisten yhteisöllisessä kulttuurissa kynnys muuttaa kauas kaikista läheisistä on korkea.
– Miten ihminen, joka elää sen rikollismaailman ja katujengin vaikutuspiirissä, pääsee siitä irti, on iso kysymys nyt ja tulevaisuudessa, Salakka sanoo.
Kansainvälisten kokemusten mukaan jengistä irtautuneet ovat lopulta palanneet takaisin kotiseudulleen. Salakka kertoo, että näin on käynyt esimerkiksi Ruotsissa.
– Ne on aina palanneet takaisin, Salakka sanoo.
– Meidän näkökulmastamme suurin kysymys on se, millä tavalla käytännössä pystytään tukea sitä irtautujaa niin, että irtautuminen on mahdollista ilman, että on pakko muuttaa asuinalueelta suvun keskeltä toiselle puolelle Suomea.
7:06Rikospaikka: Jengirikollisesta Aggredin avulla auttajaksi. Entinen rauhanturvaaja päätyi United Brotherhoodiin, mutta jätti lopulta päihteet ja väkivallan.
”Mies tekee – mies vastaa” -sääntö ei katujengeissä päde
Samalla kunniakulttuurissa elänyttä irtautujaa voi huolettaa, laajeneeko esimerkiksi häntä koskeva väkivallan ja koston ketju asuinalueelle jääviin läheisiin.
Kun perinteisessä liivijengirikollisuudessa irtautuvan jäsenen perhe ja jäsenet on yleensä jätetty uhkan ulkopuolelle, on jossain Ruotsissa katujengeissä nähtävissä toisenlaista toimintaa. Erilaisessa kunniakulttuurissa kosto saatetaan kohdistaakin läheisiin.
– Siellä voi olla veljeä, siskoa, enoa tai kuten Ruotsin tapauksessa jokin aika sitten äiti surmattiin, Salakka kuvailee.
Tämä voi irtautujalle käytännössä tietää sitä, että irtautuja joutuu punnitsemaan, hylkääkö suvun ja siihen liittyvät kulttuurilliset kunniateemat muuttamalla toiselle paikkakunnalle.
– Jos hylkää, niin kostavatko ne [katujengiläiset] niille, jotka jäävät sinne alueelle asumaan, Salakka kuvailee.
Oman haasteensa irtautumistyöhön tuo katujengiläisten nuori ikä. Monesti järjestäytyneistä rikollisryhmistä irtaudutaan iän ja kokemusten karttuessa. Taustalla ovat esimerkiksi rikollisen elämäntavan seuraamukset ja kuluttavuus, jengitoiminnassa koetut pettymykset sekä arvomaailman muuttuminen perheen myötä. Nuorella näitä motivoijia ei välttämättä vielä ole.
Nuorena saatetaan elää hetkessä, eikä miettiä tekemisten seurauksia. Myös asenteet saattavat olla toisenlaiset: Vankilatuomio voi näyttäytyä jopa katu-uskottavuutta tuovana tekijänä, jos tavoitteena on esimerkiksi toimiminen rap-artistina.
Salakka katsoo, että katujengitoiminnan suitseminen ja irtautujien tukeminen ovat haasteellinen tehtävä. Hänestä Ruotsi on epäonnistunut tässä työssä täysin, vaikka resursseja katujengien taklaukseen on laitettu paljon. Hän kuitenkin uskoo, että Suomella on mahdollisuudet onnistua, sillä asia on otettu rohkeasti keskusteluun jo tässä vaiheessa.
Kirjauksia hallitusohjelmaan hän kiittää, mutta toivoo, että ne myös tietäisivät rahoitusta asiaankuuluville tahoille. Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy on tärkeää, mutta myös korjaava työ pitää huomioida.
– Millä tavalla me pystymme auttamaan ihmisiä, jotka haluavat irti rikollisuudesta? Pelkästään tieto tuolla jengimaailmassa, että tästä voi irtautua, on tosi tärkeää niille henkilöille, jotka miettivät lähtevätkö he, Salakka sanoo.
8:25Miten katujengien levittäytyminen saadaan pysäytetyksi? Jengiasiantuntija Tuomas Pöyhönen haastattelussa.
