Urho ”Ugi” Kukkamaa syntyi 1938 ja kuoli 2001. Mies oli kassakaappimurtaja ja tappaja. Oikea legenda vanhan Rööperin kaduilta.
Katso videolta Rikospaikan juttu, jossa Kukkamaan tunteneet Tom Sjöberg ja Harri Nykänen muistelevat miestä. Jutussa on myös otteita Kukkamaan ainoasta haastattelusta vuosituhannen vaihteessa.
Tähän juttuun on kerätty tietoja Ugi Kukkamaasta, erityisesti Harri Nykäsen ja Tom Sjöbergin Rööperi-kirjasta. Siihen on koottu kertomuksia kaupunginosan kovilta konnilta, joista moni on jo kuollut. Lähteenä on myös Rikospaikan aiempi Sjöbergin haastattelu ja Ugin murtoja käsittelevä Rikostarinoita Suomesta -ohjelma.
Keskeinen lähde on myös Harri Nykäsen vuosituhannen vaihteessa Helsingin Kaapelitehtaalla tekemä pitkä haastattelu. Tarkoituksena oli tehdä Yleisradiolle dokumentti työnimellä Viimeinen kassakaappimies.
Sen tekstiä on purettu Rööperi-kirjaan.
– Olen Urho Ilmari Aarnio, entinen Kukkamaa, entinen Kukkamäki. Jossain vaiheessa nimi tuli väärin kirkonkirjoihin ja se muuttui Kukkamaaksi, ja jäi siksi, Ugi Kukkamaa kertoo.
– Mun nuoruuteni oli katupojan nuoruutta. Isäukko tuli sodasta sairaalan kautta kotiin. Sitä oli ammuttu päähän ja se sai kaatumatautikohtauksia. Kohtauksia ei tullut kuitenkaan humalassa ja isällä oli pätevä syy olla juovuksissa.
– Minä lähdin merille kuusitoistavuotiaana ja olen seikkaillut siellä täällä eri puolilla maailmaa. En tiedä olenko ollut rikollinen vai seikkailija, ehkä molempia.
– Seikkailuhalu ja vanhemmiten myös pätemisen tarve, halu näyttää, että pystyn parempaan kuin muut, on sitten johtanut lain kanssa ristiriitaisiin tekoihin ja sitä kautta vankiloihin, Kukkamaa kertoo itse elämästään.
Rööperi
Rööperi oli tuolloin 50-, 60- ja 70-luvuilla täysin erilainen paikka kuin nykyisin.
– Sodan jälkeen vanha Viipurin mafia tuli Rööperiin. Niitä oli 10–12. Ne opettivat ja neuvoivat meille kaiken, Tom Sjöberg sanoo.
Rööperi oli täynnä osto- ja myyntiliikkeitä. Kaikissa oli varastettua tai salakuljetettua tavaraa.
– Siihen aikaan ihan tavallisetkin ihmiset ajattelivat, ettei poliisille sanota sanaakaan, kun ne on kyrpiä.
Sjöbergin mukaan nykyisin tilanne on toinen. Vanha Rööperi on kadonnut. Köyhälistön puutalot ovat vaihtuneet kivitaloihin. Poliisi saa rikoksiin silminnäkijöitä. Aiemmin silmät suljettiin.
– Kun Roban ja Albertinkadun kulmassa tapahtu neljäkymmentä vuotta sitten puukotus, niin jätkä raahattiin tohon viereen, eikä kukaan nähnyt mitään, vaikka kaikki näki. Sitten ambulanssi haki kaverin, kun se istu tossa puukko perseessä, Sjöberg kertoo Rööperi-kirjassa.
Tapaaminen
Kukkamaa oli kahdeksan vuotta vanhempi kuin Sjöberg. Ugista tuli idoli nuoremmille Rööperin pojille samaan tapaan kuin vanhemmat Rööperin tappelijat ja gangsterit olivat esikuvia Ugille.
– Siitä liikkui jo silloin juttuja, että se oli kova kundi, brekkisjuttuja ja kaikkee tällaista. Me pyörittiin niiden vanhempien kundien kanssa, kun heillä oli röökiä ja me saatiin sitä niiltä. Kahdeksan-yhdeksän-vuotiaina me röökattiin kaikki.
Ensitapaaminen jäi Sjöbergin mieleen. Ugi neuvoi Sjöballe paikan, jossa oli paljon jätepaperia. Pojat keräsivät paperia, koska kun sitä oli palauttanut keräykseen tarpeeksi sai palkinnoksi kellon.
Toinen Sjöbergin nuoruusmuisto Ugista liittyy pajatsoon. Kukkamaa opetti pojille, kuinka laitetta huijattiin.
– Ugi antoi meille rautarahat, sellaiset viidenkymmenen pennin rautarahat ja vahvan magneetin.
Kun rahan löi pajatsoon ja sai siitä magneetilla kiinni, niin rahaa pystyi liikuttamaan kolosta toiseen ja tyhjentämään automaatin.
Merimies
Kukkamaa eli villiä elämää. Helsingin Sanomien juttu 17. lokakuuta 1957 kertoo raastupaan päätyneestä tapauksesta.
Kukkamaa varasti elokuussa neljän muun kaverin kanssa pienen purjeveneen, ja suuntana oli Afrikka. Tai niin ainakin yksi oikeudessa väitti.
”Merikorttina oli herroilla kansakoulun maantietokartta”, jutussa sanaillaan. Yksi kavereista oli jätetty Porkkalassa asumattomalle luodolle.
”Jatkettaessa matkaa pitkin Suomen rannikkoa seikkailijat päättivät täydentää aluksen muonavarastot. Sitä varten otettiin eräästä saaresta kiinni pässi. Se teurastettiin ja lihat pantiin pyttyyn.”
Toisesta paikasta kaivettiin säkillinen perunoita ja aluksen nimi Violet maskeerattiin Vichyksi.
”Laulettiin somia merimieslauluja ja annettiin aluksen mennä”, jutussa raportoidaan.
Joka tapauksessa porukan matka päättyi Hiittisten karikolle, jossa merivartiolaitos pysäytti purjeveneen. Lehti ei seurannut tapausta, joten rangaistuksesta ei ole tietoa.
Ensimmäinen henkirikos
Rööperi-kirjassa Ugi kertoo lähteneensä merille jo kuusitoistavuotiaana.
Vuonna 1958 eli 20-vuotiaana Kukkamaa päätyi kaverinsa kanssa Norjaan. Yöjunassa tuli riitaa norjalaisen merimiehen kanssa ja humalassa olleet suomalaiset tappoivat miehen heittämällä tämän junasta.
Keväällä 1959 suomalaiset karkasivat vankilasta Oslossa. Miehet olivat hankkineet lehtijutun mukaan köyden, jonka päässä oli karkeatekoinen koukku.
Kun vankilan pihalla oli vain yksi vartija, miehet juoksivat pois vankien rivistä kohti ulkomuuria. Koukku lensi muurille ja ensimmäinen kiipesi yli.
Vartija yritti estää toista, mutta tällä oli pitkä veitsi. Juttu ei kerro kumpi karkureista, Kukkamaa vai toinen mies, vartijaa uhkasi.
Karkumatka kesti kaksi ja puoli vuorokautta. Läpimärät ja väsyneet karkurit saatiin kiinni kaivosta, jonne he yrittivät piiloutua heitä etsineiltä poliiseilta ja sotilailta. Lehtijutun mukaan toinen oli vähällä hukkua.
Tammikuussa 1961 Helsingin Sanomien juttu kertoo, että Kukkamaa oli armahdettu ja palautettu Suomeen. Vapaaksi hän ei päässyt, vaan poliisi otti miehen kiinni lentokentällä etsintäkuulutuksen takia.
Millainen maine Ugilla oli?
Sjöberg muistaa tapauksen, kun nuori Ugi oli pääsemässä linnasta ja huhu alkoi kiertää vapautumisesta. Sjöba oli muistamansa mukaan tuolloin 14–15 -vuotias. Tämä siis ajoittuisi 1960-luvun alkuvuosiin.
– Mä muistan, että me oltiin ravintola Kannun kulmalla. Sinne olivat kerääntyneet kaikki, kimmat ja kaikki. Ugi tulee, Ugi tulee… Ugi käveli katua ylös ja kaikki huusivat Ugia. Hyvät, et sä tulit.
– Se oli kova nimi jo silloin.
– Ugilla oli siihen aikaan aina farkkupuku. Farkkupuku ja Jerry Cotton takataskussa oli sen tavaramerkki nuorempana.
– Silloin kun me oltiin pikkutekijöitä ja ritsattiin jotain pientä kellareista, niin Ugi suunnitteli jo isoja juttuja.
Rööperi-kirjassa Sjöberg kuvaa Ugia näin:
– Jos lähdetään hakee synnynnäistä rikollista niin numero yksi on Kukkamaan Ugi. Sen koko elämä oli rikosta.
Sjöbergin mukaan oli kaksi Ugia. Yksi oli se helvetin kiva ja hauska Ugi, sellainen mukava seuraihminen, joka piti raha-asioista huolta ja lupaukset pitivät.
– Selvinpäin maailman mukavin mies.
Toinen Ugi oli sitten se dorka Ugi.
– Kun se otti viinaa ja pillereitä, se oli sekopää. Se käveli Rööperin katuja ja heilutti pyssyä. Ihmiset lähtivät karkuun. Se oli niin kovassa maineessa, että ihmiset eivät soittaneet kyttikselle pienistä asioista.
– Ugia pelättiin ja varmaan vähän syystäkin, Sjöberg sanoo ja naurahtaa päälle.
Lukot ja verstas
Kuusikymmentäluvun alussa Kukkamaa opetteli tuntemaan lukot ja hälytyslaitteet.
– Lukkoihin on aina ollut kiinnostus. Rapsuttelin kellarin lukkoja auki rikkomatta niitä, Kukkamaa kertoi Nykäsen haastattelussa.
– Ainaisen rahapulan vuoksi käytin helpointa tietä ja opettelin tuntemaan lukot ja hälytyslaitteet paremmin. Rahaa sai pankista, kun sinne meni muutaman tunti sen jälkeen, kun se meni kiinni.
Ugilla oli verstas ja putkiliike Punavuorenkatu 16:sta sisäpihalla sijaitsevassa kaksikerroksisessa, vaaleanpunaisessa entisessä hevostallissa. Talossa asui aikanaan paljon ajureita. Kun hevoset vaihtuivat autoihin, talleista tuli liiketiloja tai verstaita.
Miestä kuvattiin asehulluksi ja hän rakenteli omia tussareitaan.
Ruotsi
Sjöberg kertoo kirjassa Kukkamaan Ugin tulleen Ruotsiin monien muiden suomalaisten konnien perässä 1967.
– Se meni suoraan jonkun aivan tuntemattoman jätkän luo, löi sitä veitsellä mahaan ja sano: ”Kukkamaan Ugi Helsingin Rööperistä. Sano Sjöballe ja kaikille että mä oon back in the town”.
Alun perin suomalaiset kauppasivat Tukholmassa viinaa, mutta siirtyivät tuottoisampaa huumekauppaan.
Sjöba ei huumekauppaan lähtenyt, mutta hän ja Ugi tekivät pimeää bisnestä yhdessä.
– Marabou-tehtaalle pantiin pimuja duuniin ja ne varasti meille hirveitä määriä suklaata. Ugin kanssa vietiin kerran ainakin viisi pakettiautolastillista suklaata. Kimmat sai kyllä potkut kun niitä epäiltiin. Ne oli jostain Haminasta tai Lappeenrannasta. Suklaa me myytiin Suomeen.
Sjöberg palasi Suomeen ja teki sittemmin rahaa aikanaan kielletyillä pornolehdillä.
Rööperi-kirjaan kirjatut tarinat Ugista ovat kovia.
Yhdessä muistelussa suomalaismiehellä tuli tappelu mökillä Ugin kavereiden kanssa.
– Mä sain takkini ja otin tykin ja kattelin tyyppejä. Ugi tuli siihen ja seiso kuuden metrin päässä ja tähtäs mua konepistoolilla.
– Mä ajattelin, että nyt tulee noutaja. Kaksi minuuttia tuijotettiin toisiamme. Mä ajattelin, että vaikka mä ampuisin, niin silti mä kuolisin. Konepistoolista lähti kymmenen luotia sekunnissa.
– Ugi katseli mua ja laski konepistoolin ja sano: ”En mä sua ammu, oot sä niin hyvä jätkä, mä kokeilin vaan.
Toinen entinen Rööperin konna kertoo miten hän menetti vuorka-asuntonsa Munkkiniemessä. Ugi oli kämpässä juhlimassa kavereidensa kanssa uutta vuotta ja Ugi ammuskeli sisällä. Seinistä löytyi seitsemäntoista luodinreikää.
Annankadun postimurto
– Tein kassakaappimurtoja käytännöllistä syistä, eli siksi koska kaapeissa säilytetään rahaa. Ja oli siinä oma mielenkiintonsa teknisestikin, Kukkamaa kertoo haastattelussa.
– Mitä vaikeampi kohde oli, sitä mielenkiintoisempi. Se perustui kai pätemisen tarpeeseen ja haluun näyttää. Yhteen aikaan se oli eräänlainen elämäntapakin.
– Minulla oli viiden litran kaasupullot matkalaukussa ja happea. Minulla meni parikymmentä minuuttia kummankin holvin kanssa. Niissä oli pintalukot ja paloeristeet. Sain sieltä 3 980 000 markkaa.
Saalis oli rahaa, shekkejä sekä vero- ja leimamerkkejä.
Poliisi epäili Kukkamaata, mutta todisteita ei tuoreeltaan löytynyt. Kukkamaa tuomittiin murrosta vasta yhdeksän vuotta myöhemmin.
– Kytät tiesi ja kaikki tiesi, että se oli tehnyt sen, Sjöberg sanoo. Kukkamaa soitteli poliiseille ja härnäsi heitä.
– Poliisit kävi kuumana.
Leveä elämä
Ugi eli leveää elämää silloin kun rahaa oli.
Rikostarinoita Suomessa -ohjelmassa rikosylikonstaapeli Seppo Leppänen kertoi, kuinka erään kerran ravintolassa Ugi sytytti tutun rikoskomisarion sikarin 500 markan setelillä.
– Pitäähän köyhälle poliisille tulta antaa, Leppänen kertoi Ugin sanoneen.
Sjöberg naurahtaa muistellessaan tapauksia Punavuorenkadun ja Albertinkadun kulmassa aikanaan sijainneessa Ravintola Kannussa. Nykyisin paikalla on Punavuoren Ahven.
– Kun Ugi tuli Kannuun baaritytöt sai viissataset. Naisille tuli kukkakimppuja ja portsari sai myös viissataa, Sjöberg kertoo. Ravintolaan tullessaan Ugi joutui kuitenkin jättämään aseensa portsarille.
Tästä elämästä kuultiin kassakaappimurtoja koskevassa oikeudenkäynnissä. Helsingin Sanomat selosti, kun todistajana kuultu nainen kertoi 1970-luvun reissuista Eurooppaan.
Punavuorelaisen ravintolan pöydästä oli lähdetty oikopäätä lentoasemalle ja sieltä Italian Gardajärvelle. Matka jatkui taksilla Milanoon, lentäen Barcelonaan ja edelleen taksilla Andorran kääpiövaltioon Pyreneille.
Putkimies kustansi lennot ja pirssit, viinaa juotiin joka päivä ja välillä ammuskeltiin pistoolilla pilkkaan andorralaisen majapaikan pihalla, päivähoitaja muisteli.
Paajasen kelloliikkeen murto
Paajasen kelloliikkeeseen Kukkamaa murtautui 1980. Kultakauppaan oli tultu maakellarin kautta ja lattia oli porattu auki. Kassakaappi oli polttoleikattu auki samalla tekniikalla kuin Annankadun postissa.
Poliisi ei tässäkään päässyt jäljille heti, vaan vasta vuonna 1985. Varastettuja kelloja välittänyt mies kertoi poliisille kellojen tulleen Ugilta, vaikka viisi vuotta aiemmin hän oli kiistänyt yhteyden Ugiin.
Poliisi löysi Punavuorenkadun verstaan salalokerosta avaimia, jotka sopivat muun muassa Annankadun ja Paajasen kelloliikkeen lukkoihin. Poliisilla oli lukot yhä tallella.
Poliisi löysi Paajasen juttuun myös silminnäkijän, joka kertoi nähneensä Ugin tekemässä murtoa. Havainto oli tehty kaukaa. Kukkamaa sai murrosta seitsemän vuoden tuomion. Ugi myönsi itsekin tehneensä väärin mutta moitti virkavaltaa.
– Poliisi oli vetänyt hihasta silminnäkijän vankistaakseen Paajasen jutun näyttöä, Ugi sanoo. haastattelussa.
Poliisi Seppo Leppänen kertoo Rööperi-kirjassa, että jutun selviäminen oli Ugille shokki. Poliisit saivat Kakolan kautta kuulla Ugin uhkaavan poliiseja kostolla.
– Kun Ugi pääsi Kakolasta joululomille, se otettiin kiinni yhden kelloliikkeen edestä vempele taskussa rikoksesta epäiltynä. Loma keskeytettiin ja se tuli meille sumppuun Pasilaan. Mä kuulin siitä ja hain sen ylös omaan huoneeseeni.
– Ugi istui tuiman näköisenä, eikä sanonut sanaakaan. Mä sanoin että pikkulinnut on laulanut, että sä uhkailet kostolla allekirjoittanutta ja muita. Se ei sanonut vieläkään mitään. Mä sanoin, että rikostutkinta on vähän kuin korttipeliä, se jolla on paremmat kortit, se voittaa. Sä olet huono häviäjä.
– Mä kerroin, että me ollaan hoidettu juttu rehellisesti, ja tällä kertaa näyttö riitti ja sinä hävisit.
– Siinä kun keskusteltiin, jää alkoi pikkuhiljaa sulaa ja Ugi sanoi, että sen suuta kuivaa, olisko mulla kahvia. Mä hain kahvia ja juteltiin lisää. Kun vein Ugin takaisin sumppuun, se huusi mulle, että hei Sepi, jos sä vielä kerran lennätät mut näistä huuhaajutuista, sitten lähdetään yhdessä.
– Mä sanoin: Kuule Ugi. Jos mä vedän punaista lankaa ja sä roikut siellä perässä, niin niinhän menet kuin ennenkin. Ugi katto vähän aikaa mua. ”No hyvät joulut kumminkin”, se sano. Jouluna tuli vielä kortti.
– Kun se vapautui, se soitti ja sanoi, että kaikki vanhat on unohdettu.
Kakadu ja aseet 90-luvulla
Sjöberg kertoo tapauksesta, kun Kukkamaa tuli Kakaduun kahden muovikassin kanssa. Hän antoi kassit narikkaan.
– Siellä oli Glockia ja Magnumia, kaikkiaan yhdeksän eri merkkistä asetta.
– Mä sanoin portsarille, ettei vittu tätä Ugia voi alkaa ottaan tänne. Me annettiin sille porttari, minkä takia se sitten yritti tappaa mut. Mutta siinä rytäkässä Ugi jäi muovikassien kanssa kiinni Roballa ja kytät vei ne aseet.
Sen jälkeen Kukkamaa yritti Sjöbergin mukaan tappaa hänet. Yhteenottoja, väkivaltaisiakin oli ollut aiemminkin.
Sjöberg asui siihen aikaan Lauttasaaren Katajaharjussa Laukkaniemessä.
– Se alkoi soittelemaan mulle, että saatana sä et anna mulle mihinkään porttaria Rööperissä. Se oli taas pillerihumalassa.
– Mulla oli siihen aikaan avo-Cadillac. Se oli ihan plägä ilta ja mä ajoin sitä polkua sinne Laukkaniemeen.
Sjöberg kertoo kuinka yksi puu heilui, vaikkei tuullut.
– Mä ajattelin, että mikä toi nyt on. Kaatuuko toi puu. Mä pysähdyin siihen. Saatana, kaksi jätkää kaatoi sen puun moottorisahalla just mun auton nokan eteen.
Sjöberg peruutti ja lähti yöllä etsimään Ugia Rööperistä.
– Mä löysin sen ja siihen aikaan sillä oli aina aseenkantaja mukana. Se oli silloin yksi nuori juippi.
Kukkamaa käveli edellä ja Sjöberg ajoi rinnalle.
– Kysyin, mitä sä pelleilet.
Ugi väitti, ettei hän ollut mitään tehnyt.
– Meni kuukausi tai kaksi, Sjöberg muistaa. Kukkamaa tuli Sjöban pornokaupalle.
– Sen pää oli turbaanissa, kun se tuli sairaalasta. Joku oli heittänyt palopommin sen verstaalle ja se oli meinannut palaa. Sit se rupesi syyttämään mua siitä.
– Mä syytin sitä ja se syytti mua. Kumpikin sanoi, ettei ole tehnyt mitään. Se jäi sit siihen.
Ugin henkirikokset – mitä niistä tiedetään?
Sjöberg kertoo, että keskusrikospoliisi arveli Kukkamaan tehneen 8–9 henkirikosta.
– Kyllä se jonkun tappo, mutta en mä tiedä, kuinka monta, Sjöberg sanoi MTV:n Rikospaikka-ohjelmassa keväällä 2017.
Yksi tapaus on varma – Norjan junatappo 1950-luvun lopussa. Muut ovat puheiden varassa. Kukkamaata ei muista henkirikoksista tuomittu.
Sjöbergin käsityksen mukaan Kukkamaa tappoi Kannu-ravintolan portsarin, joka oli poliisina työskennellessään lyönyt Ugia.
Taustalla oli tupakkamurto Espoossa 1976. Kukkamaa oli hypännyt ikkunasta ja satuttanut jalkansa. Poliisi oli tullut paikalle ja yksi poliisimies oli iskuilla murtanut Kukkamaan kylkiluut.
Sittemmin poliisi sai viinan takia potkut. Sjöbergin mukaan Kukkamaa ryhtyi vankeustuomionsa jälkeen kaveeraamaan portsarin kanssa, ja lopulta tämä löytyi asunnosta Rööperistä pillereiden yliannostukseen kuolleena.
– Samoilla jatkoilla oli rähmäsilmä-Jari, joka puolestaan löytyi kurkku auki viillettynä ravintola Fennian edustalta. Se oli ainoa todistaja siihen kämppätouhuun, Sjöberg kertoi.
– Vähän aikaisemmin se oli nähty Pukevan edessä farkkupukuisen miehen kanssa.
Sjöberg kertoo kuulleensa Krister Teräsvuorelta, että Ugi olisi Ruotsissa surmannut kolme kilpailevan rikollisryhmän jäsentä. Teräsvuori olisi nähnyt verisiä vaatteita Ugin asunnossa. Teräsvuoren mukaan Ugi oli pidätettynäkin, mutta todisteita ei ollut.
– Ruumiit löytyivät hukutettuna järvialueelta, rikostoimittaja Harri Nykänen sanoo.
– Tiedän, että Ugi ne siellä tappo, koska tunnen yhden henkilön, joka oli Ugin kaveri. Ugi oli kertonut tälle, että oli hoidellut kilpailijat pois.
Myös 1984 kadonneen Krister ”Crisu” Teräsvuoren uskotaan joutuneen Ugin uhriksi. Teräsvuori oli huumekauppias, mutta käytti kamaa itsekin.
Teräsvuoren tapaus
Teräsvuoren katoaminen jäi aikanaan poliiseilta selvittämättä ja siitä on muodostunut ensimmäisen Rööperi-kirjan pohjalta tehdyn Rööperi-elokuvan kauttakin yksi rikosmysteereistä.
Rööperi-kirjan toisen, 2017 ilmestyneen painoksen mukaan Teräsvuori oli amfetamiinista 60000 markkaa velkaa Ugille ja Ervo ”Snobi” Jokiselle. Tämäkin kova gangsteri on jo kuollut.
Sjöberg kertoo Rööperi-kirjassa oudosta öisestä puhelusta.
– Siihen aikaan kun Crisu katosi, mä asuin Lauttasaaressa. Samana yönä kun mä näin Crisun viimeisen kerran, puhelin soi puoli neljän aikaan yöllä. Soittaja oli Kukkamaan Ugi.
Ugi ilmoitti Crisun lähteneen Ruotsiin.
Sjöberg oli ihmetellyt miten Crisu oli tähän aikaan lähtenyt Ruotsiin. ”No tiedoks vaan, Crisu lähti Ruotsiin.”
– Mä kysyin, miks sä soitat tähän aikaan mulle. Se löi luurin korvaan. Sen jälkeen Crisusta ei kuulunut mitään, Sjöberg kertoo.
Myöhemmin Ugi oli tullut Sjöbergin puheille ja sanonut: ”Muista Tomi, jos kytät joskus kysyy, älä koskaan sano että mä soitin sulle silloin yöllä Crisusta”, Sjöberg kertoo kirjassa.
Rööperi-kirjassa Crisun naisystävä kertoo Ugin tunnustaneen teon hänelle.
– Mentiin Ugin kanssa kerran katsomaan erästä asuntoa Pikku Huopalahteen. Ugi omisti siitä osan ja olisi järjestänyt mulle sieltä oman huoneen. Siellä oli joitakin muitakin. Jossain vaiheessa Ugi sanoi, että mennään tonne toiseen huoneeseen.
– Mentiin ja se kysyi: ”Haluat sä tietää mitä Crisulle tapahtui?”
– Mä sanoin joo. ”Mä ammuin Crisun,” Ugi sanoi. Ugi oli vakava. Se ei ikinä jauhanut paskaa ja sen sana painoi.
Teräsvuoren ruumista ei ole löytynyt.
Sjöbergin mukaan Rööperissä oli kaksi tapaa hävittää ruumiit. Ensimmäinen oli upottaminen mereen Suomenlinnan edustalla olevaan syvänteeseen ja toinen oli kätkeä ruumis hautausmaalle. Uhri vietiin valmiiksi kaivettuun hautaan, lapioitiin vähän multaa päälle ja seuraavana päivänä monttuun laskettaisiin vainaja arkussaan.
Viimeinen vankilakeikka
Viimeisen kerran Kukkamaa istui Sörkassa 1997. Hän ampui neljättä vaimoaan ja tämän miesystävää yllätettyään heidät sängystä. Nainen ja mies pahoinpitelivät Kukkamaata.
– He kävivät kimppuuni ja saivat minut lattiaan. Kun vaimon jalka tuli taas kohti kasvoja, sain pistoolin esiin ja ammuin sitä. Se oli kaunis sääri, mutta siinä rytinässä se lyheni kahdella sentillä.
– Kaveri pelästy ja otti hieman pakkia ja minä ammuin häntä kaksi kertaa rintaan. Luodit tuli selästä ulos, Kukkamaa kertoo haastattelussa.
– Silloin olin ensimmäisen kerran elämässäni katkera, kolme vuorokautta. Mun avioliitto oli silloin kestänyt kolme viikkoa.
Hän selvisi lieventävien asianhaarojen vallitessa tehdystä tapon yrityksestä reilun vuoden vankeudella.
Nimensä hän oli jo tuolloin vaihtanut Aarnioksi äidin tyttönimen mukaan. Kukkamaassa oli jo liikaa painolastia.
– Kun se pääsi siitä linnatuomiosta, näin Ugin viimeisen kerran, Tom Sjöberg kertoo
Sjöbergillä oli silloin Kings tallin nyrkkeilysali Uudenmaankadulla, jonne hän oli menossa. Kukkamaa tuli vastaan Albertinkadun toisella puolella.
– Se huusi: Sjöba, onks rauha Rööperissä? Sjöba kertoo nauraen.
– Ugi tuli mukaan ja pyöri jonkin aikaa salilla.
Nykänen ja vekseli
Rikostoimittaja Harri Nykänen tutustui Ugiin vuosituhannen vaihteessa. Hän oli sijoittanut Ugi Kukkamaan omalla nimellään Raid- tvsarjaan.
– Käytin legendan nimeä, mutta ajattelin poistaa sen kuitenkin, mutta se unohtui, Nykänen sanoo. Hahmo päätyi tv-sarjaan. Hän oli kuullut Kukkamaasta tarinoita Sjöbergiltä ja muilta.
– Olin silloin vielä Hesarissa, Nykänen kertoo. Puhelin soi. Soittaja oli Kukkamaa, joka huomautti Nykäsen hakanneen hänet televisiossa kahdesti ja tappaneen kerran.
Korvausta pitäisi saada, Kukkamaa oli vaatinut.
Sanomatalon kahvilaan tapaamiseen tuli hoikka, keskikokoinen mies saksanpaimenkoiran kanssa.
– Alamaailman legenda istui edessäni. Tunnelma muuttui äkkiä Kukkamaan kaivettua esiin vekselin. Hän kertoi tarvitsevansa uuden auton ja vaati nimeäni muutaman tonnin vekseliin korvaukseksi.
Ugin tarkoitus oli vaihtaa autoa.
– Muistutin, etten oikeastaan ollut käyttänyt hänen nimeään, sillä hän oli jo vuosia sitten ottanut käyttöön äitinsä tyttönimen Aarnio. Huomautus huvitti Kukkamaata. Hän pisti vekselin takaisin taskuunsa.
Sen jälkeen Kukkamaa ja Nykänen olivat ajoittain yhteyksissä.
Kuolema
Välillä Ugi lupasi kertoa Nykäselle murhista, muttei sitten kuitenkaan kertonut.
– Ugi soitti silti silloin tällöin, viimeisen kerran vain muutamaa päivää ennen kuolemaansa.
Ugilla oli ongelmia sydämen kanssa. Hän joutui leikkaukseen.
– Täytän kohta kuusikymmentäkolme, vaikka olenkin mieleltäni kakskymmentäviisvuotias. Vihamiehiä minulla ei ole, koska he ovat suurimmaksi osaksi kuolleet tai sitten luopuneet vihasta, niin kuin minäkin. Viha on turha rasite ihmiselle, Kukkamäki sanoo Nykäsen haastattelun loppupuolella.
– Paljon miellyttävämpi tunne on rakkauden tunne, Kukkamaa sanoi.
Leikkaus onnistui, mutta Kukkamaa ei ilmeisesti uskonut lääkäreiden vakuutteluja siitä, että pitäisi ottaa rauhallisesti.
Kukkamaa kuoli leikkauskomplikaatioiden aiheuttamaan keuhkokuumeeseen lokakuussa 2001.
Ruumiinavauksessa hänen ruokatorvestaan löytyi olutpullon kruunukorkki. Sille ei selitystä löytynyt.
– Ilmeisesti hän oli seonnut asunnossaan. Keuhkokuume voi sellaisen tilan aiheuttaa, Nykänen sanoo.
Legenda
Tom Sjöberg sanoo, että kaikista pahoista rikollisista tulee legendoja.
– Kuva muuttuu, gloriaa tulee lisää. Ikävät asiat katoavat ihmisten muistista.
Harri Nykänen arvelee legendojen aina vähän kasvavan.
– Toisaalta Ugin jutut olivat aika erikoisia ja aika kovia. Moni on kertonut ihan suoraan olleensa mukana. Voi kuvitella, että aika moni niistä on totta.
– Ugi osasi olla hurmaava ja naiset tykkäsivät, Sjöberg toteaa.
Videolla Kukkamaa vaikuttaa jäyhältä tyypiltä?
– Se osasi… Se oli filmitähti, vähän kuin Jack Nicholson. Kun katsot tarkkaan sitä videopätkää, niin siinä oli paljon Nicholsonia, Sjöberg sanoo.