Poliisi on selvittänyt vuonna 2001 kadonneen Vesa Frantsilan taustoja muun muassa vanhojen lehtikirjoitusten avulla. Kyseessä on poikkeuksellinen tutkinta, sillä Vesa ehti olla kadonneena 15 vuotta, ennen kuin kukaan huomasi.
Porilainen Vesa Frantsila oli erakko, joka rakasti musiikkia ja elektroniikkaa. Hän tapasi kahvitella boheemeissa taiteilijaporukoissa ja matkustella paljon. Tästä huolimatta hänellä ei ollut yhtään ystävää, joka olisi kaivannut häntä vuoden 2001 jälkeen.
Frantsilan katoaminen huomattiin vuosi sitten maaliskuussa, kun uusi isännöitsijä meni miehen porilaiseen yksiöön nuohoamaan ilmanvaihtokanavia. Oven takana odotti mieleenpainuva näky: mainoksia, lehtiä ja kortteja 15 vuoden ajalta. Isännöitsijä ymmärsi heti, että asunnossa ei ollut käyty yli kymmeneen vuoteen ja ilmoitti asiasta poliisille.
Vuoden 2001 tapahtumat alkoivat pian hahmottua poliisille. Viimeinen havainto Frantsilasta on Puolassa vuonna 2001. Hän oli Kreetan pakettimatkan jälkeen jostain syystä matkustanut Puolaan, joutunut ryöstetyksi ja suurlähetystössä käynnin jälkeen hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
Vesseli Paheellinen
Frantsilan tapauksen tutkinnanjohtaja Tapio Rantanen Porin poliisista on jututtanut paikallisia, tavannut Frantsilan sukulaisen, lukenut lehtileikkeitä, selannut läpi tuhansia ja tuhansia Frantsilan asunnosta löytyneitä posteja.
– Paikallisten kanssa jutellessa olen ymmärtänyt, että hänellä ei ollut lähipiiriä siinä mielessä, mitä normaalisti ihmisillä on. Hän viihtyi omassa yksinäisyydessään. Yksi nainen kertoi, että oli olemassa boheemi taiteilijaporukka, jonka kanssa Vesa tapasi päivittäinkin kahvilassa.
Taiteilijaporukan jäsenet olivat Frantsilalle kuitenkin enemmän keskustelukumppaneita kuin ystäviä. Frantsila rakasti elektroniikan lisäksi musiikkia, varsinkin jazzia, ja otti lisäksi kantaa poliittisesti.
1960-luvulta löytyy useita Frantsilan kirjoittamia artikkeleita. On arvosteluita jazzista, bluesista ja sitten eräskin pitkä runo, jossa kirjoittajan kohdalla lukee Vesseli Paheellinen.
Vesa kertoi kauhukokemuksistaan Tansaniassa lehdessä vuonna 1997.
Vesseli, se oli hänen lempinimensä ja sitä hän itsekin halusi itsestään käyttää. Mutta kun hän kirjoitti kritiikin seksuaalitabukeskustelusta, allekirjoitti hän sen oikealla nimellään.
Lyhennettä VMS hän käytti usein kirjoittaessaan musiikista. Musiikki oli muutenkin sydämen asia, sillä hän oli mukana Pori Jazzin alkutaipaleella.
Pori Jazzin taiteellisena johtajana vuoteen 2009 saakka toiminut, niin sanottu Mr. Pori Jazz Jyrki Kangas vahvistaa, että Frantsila oli mukana toiminnassa vapaaehtoisena silloin, kun Pori Jazzia puuhattiin Suomeen. Ei mikään avainhenkilö, mutta mukana kuitenkin.
"Ja join sen ilman terästystä"
Viimeinen havainto Frantsilasta on se, kun hän ilmoitti Puolassa Suomen suurlähetystöön joutuneensa ryöstetyksi vuonna 2001. Samanlaisen ilmoituksen hän teki myös 1990-luvun loppupuolella Tansaniassa.
Väkivaltainen ryöstö päätyi myös mediaan: hän kertoi tapauksesta Ilta-Sanomissa vuonna 1997.
Tuolloin asemiehet olivat Ilta-Sanomien mukaan tulleet Frantsilan hotellihuoneeseen, ampuneet viereisessä huoneessa kattoon ja pahoinpidelleet henkilökunnan jäseniä. Frantsila kertoo lehdessä, ettei hermostunut vaan oli kylmähermoinen kävellessään nelinkontin olevien vastaanottotyöntekijöiden ohi. Suoraan hotellin baariin tilaamaan Pepsiä.
– Ja join sen ilman terästystä! hän kertoo ja lisää lehden haastattelussa, että kaikki uhrit olivat tapahtumahetkellä selvin päin.
Tansanian-reissulla Frantsilalta ryöstettiin 2500 markkaa ja isän Lapista huuhtoma, 15 gramman kultahippu. Matkanjärjestäjä tosin korvasi kaiken suomalaisille jälkeenpäin.
Hoiti vanhaa äitiään
Vesa Frantsilan viimeinen matka. Pakettimatkalle Kreetalle ja jostain syystä sen jälkeen Puolaan.MTV Uutiset
1990-luvulla Frantsila hoiti vanhaa äitiään. Äiti olikin hänelle tärkeä tukipilari elämässä, josta ei vastoinkäymisiä tuntunut puuttuvan.
Äiti kertoo SE-lehden haastattelussa vuonna 1990, että hänen poikansa Vesa Frantsila oli vastoin tahtoaan vankimielisairaalassa. Äiti oli haastattelun aikaan 80-vuotias.
Frantsilan äiti avautuu lehdessä, kuinka hän pelkää, ettei pian saa tavata poikaansa.
Äidin kertomuksesta selviää, että Frantsila peri isänsä kuoltua perheen tilan Noormarkusta, myi sen Metsäliitolle ja osti rahoilla yksiön Porista. Metsäliitto kuitenkin peri myöhemmin liikaa maksamiaan rahoja takaisin, mutta tähän Frantsilalla ei ollut varaa.
Äiti kuvaili poikaansa elektroniikkaa, metsää ja eläimiä rakastavaksi mieheksi. Noormarkun-aikoihin naapurit tapasivatkin ottaa paljon kesäkissoja, jotka syksyn tullen kerääntyivät Frantsilan maille.
Frantsila ampui kissat.
Myös naapurin kanssa oli alituiseen kinaa; Frantsila väitti naapurin tunkion olevan liian lähellä hänen kaivoaan, minkä takia hänen juomavetensä oli pilalla. Naapurin koira tapasi makoilla Frantsilan terassilla, ja mies uhkasikin ampua koiran.
Yhtenä päivänä koira tuli Frantsilan keittiöön, ja Frantsila ampui sen.
Isännöitsijä löysi Frantsilan Porin asunnosta erikoisen kirjeen, jossa hän kertoo muun muassa asuntoonsa tekemistään sähköistyksistä.
Holhottavaksi mielisairaala-aikoina
Äidin mukaan Frantsilalla oli vireillä useita oikeusjuttuja viranomaisia vastaan. Yhden tällaisen käsittelyn jälkeen hänet määrättiin Lapinlahden vankimielisairaalaan ja sieltä aina Vanhan Vaasan sairaalaan, joka on vanhalta nimeltään Mustasaaren vankimielisairaala.
Hänet julistettiin myös holhottavaksi tuolloin.
Julistettaneen kuolleeksi
Porista 16 vuotta sitten pakettimatkalle kadonnut Frantsila on poliisille mysteeri. Porin poliisi on lähettänyt tiedonsaantipyynnöt Eurooppaan, mikäli jostain maasta – kuten Puolasta – löytyisi kadonnut, luultavasti tuntematon vainaja.
Tämä näky odotti Frantsilan oven takana maaliskuussa 2016.
Frantsilasta ei ole merkkiäkään elokuun 2001 jälkeen. Tililtä on mennyt suoraveloituksena ainoastaan vastike, sillä muita laskuja miehellä ei ollut. Hän oli irtisanonut sähkösopimuksensa ja puhelimensa, eikä omistanut autoakaan.
Jos Frantsilaa ei löydetä, on edessä kuolleeksi julistaminen suomalaisessa käräjäoikeudessa.
