Helsingin keskustan kulttuurimonumenttien Musiikkitalon ja Kiasman välissä sijaitsevan VR:n makasiinien raunioiden kätköihin on kesän aikana muodostunut slummi, johon on leiriytynyt parikymmentä romania.
Joana ja Samara kuuluvat niiden kahdenkymmenen romanin joukkoon, jotka ovat majoittuneet jo parin kuukauden ajan VR:n makasiinien raunioissa ja metsässä.
Äiti ja tytär kertovat, että viime aikoina uutisissa olleet tulipalot eivät olleet heidän leirissään eikä heillä ollut osaa eikä arpaa tulipaloon.
– Meitä on parinkymmenen tutun romanin joukko majoittunut raunioiden sisään. Näin voimme luottaa toisiimme ja olo on turvallinen. Nukumme raunioissa teltoissa ja makuupusseissa. Vaatteemme ja tavaramme ovat muovipusseissa ja kasseissa, kertoo äiti Joana.
Romaninaiset Joana ja Samara ottivat valokuvia arjestaan MTV Uutisten pyynnöstä.
Toinen romanileiri on läheisen Töölönlahden rannalla, jossa naisten mukaan on bulgarian romaneja.
Samara kertoo, että he eivät laita ruokaa tai tee tarpeitaan tiloissa.
– Lämmitämme ruokaa esimerkiksi päiväkeskus Hirundossa, jossa käymme myös suihkussa ja pesemme vaatteita. Ongelmana ovat roskat, koska täällä ei ole roskista. Osa meistä vie roskat lähtiessään mukanaan, kertoo Samara.
Kova ikävä lapsia
Joana kertoo, että he tulivat Suomeen ensimmäisen kerran jo vuonna 2011.
– Me tienaamme täällä paremmin kuin Romaniassa, jossa meillä ei ole osoitetta, joten lapsillani eikä lapsenlapsillani ole myöskään sosiaaliturvatunnusta tai papereita. Emme saa siis sosiaaliavustuksia, paljastaa Joana.
Joana on 41-vuotias, mutta hänellä ei ole koskaan ollut työpaikkaa Romaniassa.
– Minulla ei ole koskaan ennen ollut oikeaa työpaikkaa ja allekirjoitettua työsopimusta ennen kuin täällä Suomessa. Pari vuotta sitten minulla oli kuukauden ajan työsopimus, jonka sain työprojektin tuloksena. Se oli todella mukavaa ja tärkeää minulle, lisää Joana.
– En ole nähnyt lapsiani kahteen kuukauteen, enkä tiedä milloin näen heidät taas, kertoo kyynelsilmissä Samara.
Pyydän nähtäväkseni lasten kuvia, mutta Samara kääntyy pois. Äiti Joana kertoo, että hänen tyttärellään on niin ikävä lapsia, ettei heillä ole kuvia mukana.
– Hän ei pystyisi katsomaan heidän kuviaan. Ikävä on liian suuri, kertoo Joana.
.
– Muutamat suomalaiset ostavat meille joskus kahvin. Seisomme ensin päivän kylmissämme myymässä lehtiä ja menemme illalla nukkumaan telttaan. Voit kuvitella, että meillä on koko ajan kylmä ja talvi on vielä tulossa. Joskus käymme rautatieasemalla lämmittelemässä, mutta välillä vartijat ajavat meidät pois, naiset kertovat.
Tuloja lehtimyynnillä
Jotta naiset eivät joutuisi kerjäämään, he myyvät Iso numero -lehteä. Heille se maksaa kaksi euroa, ja ulosmyyntihinta on viisi euroa.
– Tämän kuukauden lehti on mennyt tosi huonosti kaupaksi. Meillä on vielä iso kasa myymättä ja marraskuussa tulee jo uusi lehti. Toivottavasti myyntiin tulevat joulukortit menevät paremmin kaupaksi.
Joana ja Samara haluaisivat jäädä Suomeen.
– Haluaisimme tuoda perheemme Suomeen ja rakentaa elämämme tänne. Toivomme, että saisimme töitä ja katon päämme päälle, naiset sanovat arastellen.
Joanan ja Samaran toive katosta pään päälle voi toteutua pian, sillä Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto on myöntänyt Helsingin Diakonissalaitoksen säätiölle lisäavustuksen käytettäväksi liikkuvan väestön tilapäiseen hätämajoitukseen. Hermannin diakoniatalossa voi majoittua enintään 50 henkilölle kerrallaan.
– Muissa Pohjoismaissa on jo käytössä vastaavan tyyppinen ýhteistyö kaupungin ja järjestöjen kanssa tilapäisen majoituksen järjestämiseksi. Nyt se tulee myös meillekin, iloitsee Hirundon projektipäällikkö Anca Enache.