Suomi on ottanut syksyllä säilyttääkseen digitaalisia kopioita syyrialaisista aineistoista.
Käytännössä kansallisarkistoon on toimitettu ulkoisia kovalevyjä, joissa on materiaali on digitoituna. Jo aiemmin Suomi on vastaanottanut materiaalia turvasäilytykseen Libanonista.
Suomen ratkaisun taustalla on Unescon yleiskokouksen viimevuotinen suositus ottaa digitaalisia aineistoja turvasäilytykseen. Suosituksen takaa taas löytyy vuonna 1954 Haagissa solmittu sopimus kulttuuriomaisuuden suojelusta aseellisissa konflikteissa.
– Suomen tehtävä ei ole vaikea tai vaarallinen. Me säilytämme kopioita ja varmistamme, että ne ovat käyttökuntoisia. Sen sijaan materiaalia esimerkiksi Syyriassa keräävät ja digitoivat henkilöt ovat jopa hengenvaarassa, kertoo Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva.
Aseellisissa konflikteissa ei aina ole kaikkien osapuolten edun mukaista, että lähimenneisyydestä kertovat asiakirjat ja arkistot säilyvät ja kertovat tapahtumista tuleville sukupolville.
– Esimerkiksi Saddamin hallinto ehti tuhota paljon Irakin lähihistoriasta kertovaa arkistomateriaalia, sanoo Jussi Nuorteva.
Kansallisarkiston haltuun luotetut aineistot eivät ole kenenkään nähtävillä. Vain muutamat Kansallisarkiston työntekijät tietävät, miten niihin pääsee käsiksi.
– Meidän tehtävämme on turvasäilyttää niitä, kiteyttää Nuorteva Suomen roolin.
Varsinainen säilytystehtävä on helppo, mutta sopimusneuvottelut ovat ajoittain monimutkaisia.
– Toimimme kansainvälisen arkistoneuvoston kautta. Heillä on huippujuristeja, jotka ovat erikoistuneet tämänkaltaisiin sopimuksiin, kertoo Nuorteva.
Sopimusneuvottelut ovat vaikeita juuri siksi, että kyseessä on aina kriisitilanne eikä välttämättä ole edes täyttä varmuutta siitä, mikä taho on oikea neuvottelukumppani.
Joka tapauksessa nyt Suomeen säilötty materiaali on tallessa. Tarvittaessa Suomi on valmis säilyttämään niitä kymmeniä vuosia.