Kunnianhimoinen jättihanke kokoaa yhteen suomalaissotilaiden historiaa – "Kansalaistalkoot on ainoa tapa"

Elokuvatuottaja Liisa Juntunen kertoo saaneensa ajatuksen palvelusta työskennellessään yhdessä elokuvaohjaaja Ari Matikaisen kanssa viime keväänä julkaistun Sota ja mielenrauha -dokumentin parissa. Elokuva käsittelee Suomen sotien vaikutusta sotilaiden ja koko kansakunnan mielenmaisemaan.

– Kun istuimme kavereiden kanssa baareissa ja puhuimme elokuvasta, kaikki ryhtyivät spontaanisti kertomaan perheidensä ja isoisiensä tarinoita tai vaihtoehtoisesti kyselemään meiltä, että mitähän se ukki on sodassa oikeasti tehnyt, että mitähän siellä on oikeasti tapahtunut. Monia tuntui kiinnostavan, mistä sellaista tietoa voisi saada, Juntunen kertoo.

Juntunen ja Matikainen päättivätkin vastata tarpeeseen ja ryhtyä kehittämään tietoja kasaavaa palvelua itse. Pian projektin ympärille muodostui kaksikon lisäksi noin viiden henkilön ydinryhmä.

Vaikka töitä on tehty pienellä joukolla, mistään pienestä projektista ei ole kyse. Idean viriämisestä sivuston lanseeraamiseen ehti vierähtää neljä vuotta ja lukemattomia tunteja vapaaehtoistyötä.

Kasassa jo 100 000 sotilaan tiedot

Tällä hetkellä palveluun on ladattu hieman alle 100 000:n sodassa palvelleen tiedot. Palveluun listatuista henkilöistä suurin osa on sodassa kaatuneita, sillä kaatuneiden tiedot saatiin sivustolle suoraan Kansallisarkistosta.

Juntusen mukaan sivuston julkaisu oli vasta lähtölaukaus.

Jatkossa palveluun on tarkoitus saada nähtäville sodassa palvelleiden henkilöiden perustietojen lisäksi myös esimerkiksi sodanaikaisia asiakirjoja, muistoja ja valokuvia, joiden kautta palvelun käyttäjät voisivat saada uutta tietoa sukulaisistaan. 

Palveluun kerätään tietoa myös kokonaisista joukko-osastoista. Tällä hetkellä sivustolla on kuvattu 25 rykmentin liikkeitä karttapiirroksin.

– Näitä karttoja tehdään koko ajan lisää vapaaehtoisten avulla, ja näiden kautta käyttäjien sukulaisten sivulle piirtyy heidän oma, henkilökohtainen sotapolkunsa, Juntunen kertoo.

Juntusen mukaan tietoja kerätään joukkoistamalla, eli jokainen suomalainen voi ladata palveluun itse tietoja omista sukulaisistaan. Mitään muuta, järkevää keinoa ei naisen mukaan ole.

– Sellaisen työn tekemiseen ei yksinkertaisesti olisi muuten resursseja.

Inhimillisyyttä sankaritarinoiden sijaan

Sotapolun tarkoituksena ei ole toimia julkaisualustana sankaritarinoille.

Juntusen mukaan nykysukupolvia kiinnostavatkin enemmän sotilaiden inhimillisyydestä ja sodanaikaisen elämän tavanomaisuudesta kertovat yksityiskohdat.

Hän antaa omakohtaisen esimerkin.

– Elokuvan taustatutkimusta tehdessä kävimme läpi paljon kirjeenvaihtoa rintaman ja kotiväen välillä. Se avasi minulle sitä, kuinka kauniita ja herkkiä asioita rintamalla on kirjoitettu, jotta pysyttäisiin jotenkin elämässä kiinni.

– Mieleen on jäänyt esimerkiksi se, miten rintamalta lähetetyissä kirjeissä on kerrottu yksinkertaisesti vain siitä, että tänään pidettiin pyykkipäivä. Siihen on vastattu kotoa, että niin täälläkin.

Juntusen mukaan yhtymäkohtia rintama- ja kotielämien välillä haettiin hyvinkin pienistä ja arkisista asioista.

– Sitä kautta ylläpidettiin normaaliutta ja kosketusta omaan inhimilliseen puoleen. Kiinnostavimmat tarinat ovat niin sanottujen tavallisten sotilaiden kertomuksissa, jotka eivät ehkä täytä sellaisten perinteisesti kerrottujen sankaritarinoiden kriteerejä.

Nämä tavalliset sotilaat ovat Juntusen mielestä kuitenkin juuri sitäkin suurempia sankareita.

– He olivat tavallisia mattimeikäläisiä, jotka selvisivät sieltä, ja sen jälkeen vielä perustivat perheen ja rakensivat tämän maan. Se on käsittämätön saavutus.  

Sotapolku.fi-sivuston löydät täältä.

Sota ja mielenrauha dokumenttielokuva puolestaan on katsottavissa Yle Areenasta vielä vajaan kolmen viikon ajan.

Muokattu 28.12. kello 16.15: Jutun kappaleesta "Kasassa jo 100 000 sotilaan tiedot" on poistettu elokuvatuottaja Liisa Juntusen kommentti, jossa kuvattiin Kansallisarkiston asiakirjojen hapristuvan ja niihin kirjoitetun tiedon häviävän ajan saatossa.

Kansallisarkistosta kerrotaan, että kaikki Kansallisarkiston paperiaineisto on hyväkuntoista suhteessa sen ikään ja säilytysoloihin ennen arkistointia. Sota-ajan aineisto on muuta aineistoa huonokuntoisempaa, mutta se ei ole hapristumassa siten, että tieto olisi häviämässä kokonaan, Kansallisarkistosta kerrotaan.

Poistettu sitaatti antoi lisäksi virheellisesti ymmärtää, että Sotapolku.fi-palvelun tiimoilta oltaisiin järjestämässä kansalaistalkoot Kansallisarkiston asiakirjojen digitoimiseksi, niin ei kuitenkaan ole. 

Alla artikkelista poistetut sitaatit:

– Kansallisarkistossa on papereita kilometritolkulla. Ja kun ne hapristuvat, tieto häviää sieltä fyysisesti. Ainoa tapa saada kaikki digitaaliseen muotoon on järjestää kansalaistalkoot.

– Toivottavasti olemme kirjoittamassa historiaa sillä tavalla uusiksi, että se ainakin pysyisi tallessa.