Vuosittain suomenpystykorvapentuja rekisteröidään noin 600. Huippuvuonna 1968 lukema oli 2866. Eläinlääkärin mukaan monimuotoisen ja elinvoimaisen rodun takaisi noin tuhannen pennun vuotuinen määrä.
Suomenpystykorva on metsästyskoira, joka tuntui menneinä vuosikymmeniä kuuluvan jokaisen maalaistalon pihapiiriin. Metsästyssääntöjen ja metsäkanalintukantojen vaihtelu on näkynyt myös suomenpystykorvan suosiossa.
Suomalaisten muutettua kaupunkeihin ja lähiöihin suomenpystykorva ei seurannut mukana, koska sillä oli maalaiskoiran maine.
– Suomenpystykorva sopeutuu hyvin kaupunkikoiraksi, kun se sinne pentuna tuodaan. Se ei ole ollenkaan niin haukkuherkkä kuin yleisesti ajatellaan, sanoo eläinlääkäri Nina Menna.
Samaa sanoo myös Aslak Liimatainen, joka kasvattaa suomenpystykorvapentu Jujua Helsingin Kulosaaressa.
– Kokemukseni mukaan täysin sopiva koira kaupunkioloihin. En ole huomannut yhtään syytä, miksi ei sopisi kaupunkiin, sanoo Jujun isäntä.
Suomenpystykorvan pennuilla onkin kysyntää, muttei riittävää tarjontaa.
– Pentueet ovat pieniä ja monet kasvattajat teettävät nartuillaan vain yhden tai kaksi pentuetta, kertoo eläinlääkäri Menna.
Yksi syy pentueiden pienuuteen on, että kasvattajat teettävät pentuja vasta kun narttu on niin sanotusti valmis.
– Nartulle halutaan kaikki paperit kuten metsästyskoetulokset, näyttelytulokset ja pevisa-tutkimukset tehtynä, mikä johtaa siihen, että narttu on jo melkein nelivuotias ensimmäisen pentueen kanssa, sanoo eläinlääkäri.
