Kalojen elohopeapitoisuuksia selvitelty Länsi-Suomessa

Kalojen elohopeapitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti sekä luonnonjärvissä että tekojärvissä, mutta selvästi kohonneita pitoisuuksia tavataan tekojärvissä ja niiden välittömässä läheisyydessä. Haukien elohopeapitoisuudet ovat selvästi suurempia kuin ahventen ja mateiden. Yksittäisten kalojen väliset erot ovat suuria.

Tämä käy ilmi Länsi-Suomen ympäristökeskuksen suorittamissa tutkimuksissa. Vuosina 1996 ja 1997 otetut näytteet on tutkittu tämän kevään aikana. Koska Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla on runsaasti tekojärviä ja säännösteltyjä järviä, niin ympäristökeskus otti viime vuonna näytteitä elohopeamäärityksiä varten 19 järvestä.

Suurimmat keskimääräiset pitoisuudet olivat Nurmon Varpulan altaan, Jurvan Säläisjärven ja Kaustisen Vissaveden tekojärven hauissa. Esimerkiksi Varpulan altaan pitoisuudet vaihtelivat välillä 0,58 mg/kg-2,4 mg/kg. Tämä Varpulasta mitattu pitoisuus oli koko näytesarjan suurin. Raja-arvot ylittäviä pitoisuuksia oli erityisesti Perhonjoen vesistöalueen ahvenissa.

Ympäristökeskuksen mielestä tulokset eivät ole erityisen yllätyksellisiä. Ne on saatettu terveysviranomaisten tietoon. Ympäristökeskus seuraa jatkossakin kalojen elohopeapitoisuuksia. Näytteitä on tarkoitus ottaa 30-40 järvestä.

Lue myös:

    Uusimmat