Kallis lääke voi ajaa lähiapteekkisi konkurssiin: "Rahoja lääkkeen maksamiseen ei yksinkertaisesti ole olemassa"
Pyöreässä kuvassa Outokummun apteekin apteekkari ja Apteekkariliiton toinen varapuheenjohtaja Anu TöyräsAnun kuva Mikko Mäntyniemi. Kuvituskuvat Shutterstock.
Julkaistu 31.05.2025 06:29
Maria Aarnio
lifestyle@mtv.fi
Jos asiakas tarvitsee sadan tuhannen euron lääkkeen, apteekki joutuu maksajaksi. Vika on järjestelmässä, ei asiakkaassa, apteekkari muistuttaa.
Kuvittele, että joudut sairauden vuoksi käyttämään hyvin kalliita lääkkeitä. Noudat ne apteekista. Jos et syystä tai toisesta tulekaan noutamaan lääkkeitäsi, apteekilla on riski ajautua konkurssiin.
Kuulostaa poskettomalta, että näin voisi tapahtua, eikö?
– Se on täysin totta ja valitettava tilanne, Outokummun apteekin apteekkari ja Apteekkariliiton toinen varapuheenjohtaja Anu Töyräs myöntää.
"Tällaista tilannetta ei ole kymmenen vuotta sitten ollut"
Ilmiö on uusi ja erittäin ikävä.
Suomen Apteekkariliiton tiedotteen mukaan kymmenien tuhansien eurojen lääkkeen myynnistä jää keskikokoiselle apteekille reilu 50 euroa, ja suurelle apteekille 10–20 euroa.
Kalliit lääkkeet ovat usein asiakkaalle sataprosenttisesti korvattavia. Apteekki joutuukin tiedotteen mukaan "käytännössä toimimaan lääkehankinnan Kela-osuuden rahoittajana ja pankkina, usein viikkokaupalla".
– Tällaista tilannetta ei ole kymmenen vuotta sitten ollut, koska silloin ei ole ollut tässä mittakaavassa kalliita biologisia lääkkeitä markkinoilla. Niiden määrä ja käyttö lisääntyy koko ajan, ja ne ovat myös perimmäinen syy siihen, miksi yhteiskunnan lääkekorvausmenot kasvavat niin kovasti, Töyräs sanoo.
"Puhutaan kymmenistä, jopa sadoista tuhansista euroista"
Töyrään mukaan niin sanotusti "tavallisten" lääkkeiden, kuten verenpaine- ja kolesterolipillereiden, hinnat laskevat hintakilpailun vuoksi. Lääkekorvausmenoja kasvattavat kuitenkin uudenlaiset, vasta tarjolle tulleet tehokkaat lääkkeet.
– Ne ovat hyviä lääkkeitä. Nykyaikana pystytään hoitamaan monenlaisia sellaisia sairauksia, mitkä aiemmin ovat jääneet hoitamatta. Eli potilaiden kannaltahan lääkkeet ovat erittäin hyvä asia, mutta niiden valmistaminen on kallista, niiden kehittäminen on kallista ja niistä tuotetut tuotteet ovat hyvin, hyvin kalliita. Puhutaan kymmenistä, jopa sadoista tuhansista euroista.
Aina riski lääkkeistä ei ole langennut apteekille.
Vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi syöpäpotilas sai lääkkeen syöpäpoliklinikalta hoidoissa käydessään. Hyvinvointialueiden ja budjettien myötä lääkkeitä on kuitenkin alettu siirtää apteekkien harteille.
– Asiakkaalle kirjoitetaan resepti, asiakas noutaa kalliin lääkkeen apteekista ja menee sitten pistättämään sitä sairaanhoitajan vastaanotolle. Tämä on siis aivan uusi ilmiö, että näitä kalliita biologisia lääkkeitä haetaan tässä mittakaavassa. Se aiheuttaa monenlaista ongelmaa apteekkien taloudelle, Töyräs kuvaa.
– Tämähän ei toki ole potilaiden vika, vaan tämän järjestelmän vika.
4,50 euroa. Sen verran sadan tuhannen euron lääke voi Kela-korvauksen myötä maksaa potilaalle.
– Nämä ovat ylemmän erityiskorvauksen piirissä, jolloin Kela maksaa lääkkeen lähes kokonaan, ja siinä on pieni omavastuu asiakkaalle, Töyräs sanoo.
Vertailun vuoksi: verenpainelääkkeen kolmen kuukauden annos maksaa tyypillisesti alle kymmenen euroa. Niistä Kela-korvausta saa noin 65 prosenttia.
Töyrään mukaan suuri ongelma on se, että apteekki joutuu maksamaan superkalliin tuotteen ensin itse. Kelan korvaus lääkkeestä saapuu apteekille pahimmillaan vasta kuusi viikkoa sen jälkeen, kun asiakas on hakenut lääkkeen.
Tukkuliikkeen laskussa maksuaika kuitenkin on yleensä kymmenen vuorokautta. Jostakin siis on "keksittävä" tuhansia ja tuhansia euroja lääkkeen maksamiseen.
– Jos lääke on alkukuusta tilattu asiakkaalle, ja asiakas ostaa sen vaikkapa viides päivä toukokuuta, niin Kela tilittää rahat apteekille vasta kesäkuun 12. päivä. Ei useimmilla apteekkareilla ole tällaisia kymmenien, jopa satojen tuhansien eurojen kassavirtarahoja. Varsinkin aloittavilla, nuorilla apteekkareilla on vielä yritysvelatkin maksettavana, ja tällaisia rahoja lääkkeen maksamiseen ei yksinkertaisesti ole olemassa siellä takataskussa, Töyräs kuvaa.
– Tämä aiheuttaa kassavirtaongelmia apteekeille, ja moni joutuu sen takia ottamaan jopa pankkilainaa.
Toinen ongelma liittyy siihen, että kalliit biologiset lääkkeet ovat lähes aina jääkaapissa säilytettäviä tuotteita. Suomessa ne ovat palautuskieltoisia – niitä ei siis saa palauttaa tukkuliikkeisiin.
– Eli jos jostain syystä asiakas ei tulisikaan hakemaan sitä lääkettä, jos hän vaikka menehtyisi, niin apteekilla ei ole oikeutta palauttaa lääkettä. Se jää puhtaasti apteekin tappioksi. Yleensä tällaisilla lääkkeillä ei ole toista käyttäjää kyseisellä paikkakunnalla, Töyräs kuvaa.
Pahimmillaan kallis uutuuslääke siis vanhenee ja menee jätteeksi.
– Muualla Euroopassa on hyvin tyypillistä, että nämä lääkkeet saa palauttaa tukkuliikkeeseen, josta ne sitten kiertävät jollekin toiselle potilaalle. Tässä on myös ekologinen näkökulma, että ei laitettaisi kalliita lääkkeitä hävitykseen, vaan kierrätettäisiin ne eteenpäin, Töyräs sanoo.
– Tähän pitäisi ehdottomasti saada lainsäädäntömuutos, että tällaiset kalliit lääkkeet saisi palautettua tukkuun, ja sieltä kiertoon sitten niille asiakkaille, jotka niitä tarvitsevat.
