Aino Acktén festivaalin taiteellinen johtaja Suvi Olavinen on täynnä energiaa. Kun on lapsesta saakka kasvanut kulttuurista, se on koko elämä. Kallion kirkossa kaikuvat hänen kutsumanaan klassinen, jazz, folk ja runot läpi kesän. Suomen pisin festivaali.
Suvi Olavinen on kasvanut Jyväskylän Kesässä.
– Vanhempani olivat hyvin kulttuurimyönteisiä, vaikka eivät taiteilijoita. Isäni oli teollisuusjohtaja, mutta hän oli aina mukana Jyväskylän Kesän kulttuuritapahtumissa. Kotimme oli aina avoinna taiteilijoille.
Kissanpolkkaa Joonas Kokkoselle
– Puutarhassamme on soittanut Ravi Shankar ja vieraillut Akira Kurosawa ja Karlheinz Stockhausen. Muistan hyvin, miten salaa laskin, kuinka monta perunaa viulisti Oleg Kagan jaksaa syödä. Kirjasin sen päiväkirjaani. Joonas Kokkoselle ja Erik Tawastjiernalle soittelin Kissanpolkkaa.
Näillä eväillä on hyvä valmistua tanssi- ja lausuntataitelijaksi ja perustaa poikkitaiteellinen kulttuurifestivaali. Kaikki alkoi seitsemän vuotta sitten Aino Acktén huvilalta Helsingin Laajasalossa.
– Aloitimme sieltä, mutta homeongelmien takia talo piti jättää. Viime vuodet olimme Agricolan kirkossa, mutta nyt uusi koti on Kallion kirkko, myhäilee Olavinen.
Toukokuusta syksyyn
Muuton takana on kirkkoherra Teemu Laajasalo, joka siirtyi Agricolasta Kallion pääpapiksi.
– He tulivat aikoinaan Agricolaan kysyen, voitaisiinko järjestää muutama konsertti juhannuksen molemmin puolin. Sanoin, että mikäs siinä. No se tarkoittikin, että toukokuussa aloitetaan ja lokakuussa lopetetaan. Onhan sekin juhannuksen molemmin puolin, nauraa Laajasalo.
Kirkkoherra toki vahtii ohjelmaa – mielellään.
– Ohjelmisto on upea. Kalliolainen kattaus, seinät leveällä ja katto korkealla. Ja ehkä täällä joku voi piipahtaa taivaallisten pitopöytienkin äärellä.
Ainoa moite pianisti huumorintajusta
Isompi klassinen ohjelmisto esitetään kirkkosalissa, mutta alttarin takaa löytyy tilava kastesali, joka on muutettu klubiksi. Konsertteja on pari-kolme viikossa, mutta festivaali on niin pitkä, että heinäkuussa pidetään parin viikon loma.
Torstai-iltana klubilla Roni Martinin yhtye esitti Pentti Saarikosken runotekstejä ja puoliso Kaari Martin tanssi flamencoa. Meininki oli melko lailla rock!
Onko sinulle koskaan sanottu, että ei tällaista ohjelmistoa oopperatähti Aino Acktén nimen alle?
– Ei ole sanottu. No kerran sain puhelun, jossa moitittiin "huumorintajutonta pianistia". Hän oli sanonut yleisön taputtaessa, että "menkää jo". Oli kuulemma hävytön lausunto, mutta se taisi kuulua esitykseen.
Täällä saa villiintyä
Suvi Olavinen vakuuttaa, että klassinen edellä mennään. Ohjelmistossa on paljon klassista laulua, mm. Mari Palo ja Laura Pyrrö sekä säveltäjien kavalkadi Beethovenista Saariahoon. Yhtä lailla klubille nousevat jazzkitaristi Iiro Kalima ja Aija Puurtinen uudella folkillaan.
– Täällä on tärkeintä, että taiteilijat vapautuvat. Klassisen soittajat voivat villiintyä ja yleisöä yllättyä, hymyilee Suvi Olavinen.