Graffiteja täynnä oleva käytävä päätyy oveen, jonka takaa kuuluu soittoa. Suomalaismuusikoiden bändi Glitter lämmittelee treenikämpällään Saint-Denis’ssä Pariisin keskustan pohjoispuolella. Pariisin on musiikin sydän, myös näille suomalaisille.
Basisti Jouni Isoherranen, rumpujen takana Jesse Luostarinen, koskettimissa Anniina Lehtinen. Biisit soljuvat rennosti. Yhtyeestä puuttuu tällä kertaa puolalainen laulaja Magda Kulpinska.
– Jamisessiot toivat minut tänne 10 vuotta sitten. Lähdin niihin aika innokkaasti mukaan neljä viisi kertaa viikossa eri puolilla kaupunkia, muistelee basisti Jouni Isoherranen ensi askeliaan Pariisin musiikkiympyröissä.
Pariisissa afrikkalainen kulttuuri näyttäytyy vahvasti, ja jazzin ystävänä hän löysi afrojazz-piirit. Nyt Isoherranen muun muassa soittaa ja kiertää guinealaistaustaisen Djeli Moussa Condén kanssa Ranskaa ja sen ulkopuolella.
– Itse olen aika avoin. Olen soittanut eri tyylejä, ja koetin tuoda mukaan sopivaa rentoa fiilistä. Ehkä luonnonläheistä, melodista musisoimista, hän kuvailee omaa panostaan.
Isoherranen selkeästi nauttii soittamisesta. Enemmänkin. Lehtinen huikkaa, että Isoherranen on yhtä bassonsa kanssa.
Keikkapalkoilla ei elellä leveästi
Musiikki on ollut oululaislähtöisen Isoherrasen matkassa koko elämän ajan, ala-asteelta lähtien. Oulunkylän silloisen Pop & Jazz -opistosta hän lähti vaihtoon Belgiaan, valmistui siellä musiikin maisteriksi vuosikymmen sitten, ja 2014 käteen lyötiin musiikinopettajan paperit.
Glitterin muutkin soittajat ovat ammattilaisia. Luostarinen on opiskellut muun muassa Marseillessa konservatoriossa jazzia. Lehtinen on käynyt Turun musiikkiakatemian ja Lausannen musiikkikorkeakoulun Sveitsissä.
Pariisissa asuminen ja eläminen on kallista. Keikkapalkkioilla ei elellä leveästi.
Isoherranen on vuosien mittaan esiintynyt niin paljon, että Ranska valtio maksaa hänelle kuukausittaista intermittent du spectacle -tukea.
Se on vähintään tuhannen euron tuki artistille. Ranskalle kulttuuri on tärkeä identiteettitekijä, ja intermittent-järjestelmä on ollut olemassa 1930-luvulta lähtien.
Tuki ei tipu heti, se vaatii vuosien kovan aherruksen. Isoherranen teki töitä freelancerina kymmenen vuotta, ennen kuin alkoi saada tukea.
– Viranomaiset katsovat, että on artistisessa työssä ja maksaa tänne veroja. He haluavat tasoittaa artistin työtä, jotta palkkataso oli kuten muilla. Halutaan varmistaa, että artisti jatkaa työtään.
Myös Lehtinen ja Luostarinen tavoittelevat hekin intermittent-asemaa.
– Intermittent on minunkin plan, että saa sen pyörimään ja voi maksaa veroja säästää eläkettä, sanoo Luostarinen, joka on luomassa verkostoaan Pariisissa. Hän saapui kaupunkiin Marseillesta tämän vuoden alussa.
Pianisti ja säveltäjä Lehtinen on hänkin jo kotiutunut Pariisiin.
– Selvittelen juuri, mitä vaaditaan tuon intermittentin saavuttamiseksi Joo, se olisi hyvä saada, Lehtinen sanoo.
Muusikon mekka
Muusikolle Pariisi on mekka.
– Täällä vetää inspiroiva tunnelma. On kaikkien alojen taiteilijoita, taidetta, kauneutta, kulttuuria, konsertteja. Pariisi on dynaaminen ja monikulttuurinen kaupunki, Lehtinen sanoo metropolista. Sieltä myös pääsee helposti muualle Eurooppaan.
Toukokuussa Groningenissa Hollannissa hän soittaa muun muassa omia sävellyksiään kansainvälisessä musiikkitapahtumassa.
Samaa sanovat muutkin Glitterin jäsenet.
– Tänne tulee kaikkialta maailmasta kovimpia muusikoita, ja jengi on avointa ja ihmisläheistä, Luostarinen kehuu.
Hän, Isoherranen, ja muutama muu muusikko kuten trumpetisti Antero Priha ja pianisti Arnaud D’Angely ovat olleet jazz-levyn teossa. Levy äänitettiin Glitterin käyttämällä studiolla, joka on juuri siirtymässä toisaalle. Levy on nyt masteroinnissa Belgiassa.
Paris, c’est cool.