Vauhdikas rinnelaskeminen on todella hauskaa. Jotta suksen saa pureutuman nautinnollisesti hoidettuun rinteeseen, pitää muutaman asian tapahtua kypärän ja monon välissä, Ski.fi muistuttaa.
Laskettelusuksien reunassa kulkee teräsnauha, jota kutsutaan kantiksi. Kanttia voi ajatella luistimen teränä, joka pitää jäiselläkin pinnalla. Jotta kantti pureutuu rinteeseen, suksea pitää kallistaa. Hitaassa vauhdissa hieman ja kovassa penteleesti. Kun kantti puree rinteeseen niin, että siitä jää jäljeksi vain ohut viilto, puhutaan leikkaavasta käännöksestä. Kaikki lähtee laskuasennosta
Hyvässä laskuasennossa lonkka ja jalan nivelet ovat vähän koukussa, valmiina liikkumaan. Jalat ovat hartian leveydellä toisistaan ja vartalon paino on selkeästi eteenpäin. Hyvä keino siirtää paino on tunnustella säärillä. Kun sääret selkeästi painuvat monon etuläppää varten ollaan hyvällä tiellä.
Toinen oikean laskuasennon tunnusmerkki on kädet. Jos näet laskiessasi kätesi silmäkulmassa, ollaan jälleen lähempänä oikeaa laskuasentoa. Ylävartalo on jatkuvasti suksen kärkien suuntaan. Takapainoisia laskuasentoja näkee rinteessä hyvinkin usein, liian etupainoisia ei koskaan.
Paino molemmille suksille
Suksen ollessa kantillaan, lähtee se tiimalasimuotonsa ansiosta tekemään käännöstä lähes itsestään. Jotta kääntyminen olisi tasapainosta, kannattaa alamäenpuoleisen suksen päälle siirtää enemmän painoa. Kovalla rinteellä tai vauhdin kasvaessa tätä niin sanottua ulkosuksea saa polkea rinteeseen oikein kunnolla.
Mitään tarkkaa sääntöä painon jaosta ei ole, koska moni muuttuja (rinteen jyrkkyys ja kunto, vauhti ynnä muut) vaikuttaa laskemiseen. Yleisin käytetty määre painonsiirrosta on 70 prosenttia ulkosukselle ja 30 prosenttia sisäsukselle. Jos paino jää liian paljon sisäsukselle, luvassa on kaatuminen. ”Sisäsuksivirhe” on yleisin pujottelukisojen keskeytyksen syy.
