Hiihdonopettajan vinkit: Näin saat lapsen innostumaan laskettelusta!

Isälle tai äidille oman lapsen hiihdonopetus voi olla haastavaa. Oman lapsen opettamisessa vaaditaan erityistä keskittymistä mielenhallintaan, ainakin suurimmassa osassa perheitä. Ski.fi vinkkaa, kuinka lapsen kanssa kannattaa ensi kertaa rinteessä toimia.

Rinteissä kuulee toisinaan tarinoita perheistä, joissa hiihtotaito on onnellisesti opiskeltu perhepiirissä. Ei siis ole mahdotonta opettaa omaa lasta laskemaan sovun särkymättä.

Perhepiirissä tunteet kuitenkin näytetään suuremmalla skaalalla, niin hyvässä ja kuin pahassa. Siksi hiihtokoulu voi usein olla paras vaihtoehto lapsen hiihtotaidon kartuttamiseen.

Perusasiat kuntoon ja keskus tutuksi

Ennen lähtöä tulee tarkastaa muutama peruskysymys. Onhan lapsella oikea määrä vaatteita, eikä vaatteissa ole mitään mikä voisi takertua hissiin? Ovathan energiavarannot täytetty? Nälkäkiukku on turha vieras lastenrinteessä.

Mikäli lapsi aristelee rinteeseen lähtöä tai on jopa hieman pelokas, niin alle kouluikäisen kanssa kannattaa tulla ensimmäisen kerran hiihtokeskukseen ihan vain katselemaan.

– Tampparit, hissit, mönkijät ja ylipäätään koko äänimaailma kiinnostavat lapsia. Toisten lasten innostuneet ilmeet ruokkivat lapsen halua päästä itsekin mäkeen, kertoo Peuramaan hiihtokoulun johtaja Ina Sohn-Rajamäki.

Kärsivällisyyttä tasaisella ja loivalla

Ski.fi

Kun monot ja kypärä ovat ensimmäistä kertaa puettuna, on ensimmäisen kiukun paikka. Monot ovat raskaat ja kankeat. Myssyn kanssa puettu kypärä tuntuu myös oudolta. Mäkeen päästyä kannattaa valita lapsen, ei aikuisen, mielestä loiva rinne.

Usein vanhemmat vievät lapset ensimmäisenä hissillä lastenrinteessä ylös saakka. Hiihtokouluissa tunti aloitetaan tasaisella, ja rinnettä noustaan vain sen verran, että saadaan pieni liuku aikaiseksi. Kun kävely tasaisella ja jarruttaminen auraamalla loivassa rinteessä luonnistuu hyvin, laskumatkaa kasvatetaan vähitellen ja siirrytään käännöksiin.

– Sauvat, keilat, kepit tai mikä tahansa kierrettävä konkreettinen paikka on lapselle hyvä paikka tehdä käännös. Laske itse edellä ja näytä mallia, Sohn-Rajamäki jatkaa vinkkilistaa.

Aikuisten kieli voi olla lapselle aika rajua. Heille ei toimi ”kuormita ulkosuksea” -komennot, vaan asioita kannattaa viedä eteenpäin leikin kautta. Vasemman ja oikean lapset ymmärtävät varmasti vasta kouluikäisenä, joten suunta kannattaa antaa ”hissiä kohti”, eli konkreettisen asian kautta. Haarakäyntitaitoa – eli ”Aku Ankka -kävelyä” tarvitaan myöhemminkin, joten sen oppimiseen on hyvä käyttää kunnolla aikaa.

Hissit haltuun

Monesta hiihtokeskuksesta löytyy harjoitushissejä, eli irtoankkureita tai -nappihissejä, joita voi lainata. Tasamaalla vetämällä kannattaa opettaa hissin toiminta ja sitten vasta siirtyä oikean hissin äärelle.

Mikäli hissin omatoiminen käyttäminen ei vielä tule kyseeseen, lapsi voi kulkea aikuisen kanssa samalla hissillä. Lapsi kannattaa asettaa aikuisen reittä vasten siten, että lapsen sukset ovat aikuisen suksen molemmin puolin ja lapsi nojaa aikuisen jalkaa vasten. Aikuinen ottaa ankkurin tai napin normaaliin tapaan. Yläasemalla aikuinen työntää ensin lapsen pois jalkojensa välistä ja sitten irrottaa hissin itsestään. Näin lapsella on mukava matkustaa, kun saa tuen koko selälle ja voi olla rennosti. Matkalla on hyvä vaihtaa tuntemuksia ja kuulumisia.

– Taikamattohissi on pienten kanssa ihan unelma, sitä kannattaa käyttää, Sohn-Rajamäki muistuttaa.

Apuvälineet eivät sovi kaikille

Sauva on yleisin lasten hiihdonopetuksessa käytettävä apuväline. Vanhempi saa edessä poikittain pidettävällä sauvalla hyvin kontrolloitua lapsen vauhtia ja suuntaa. Sauva muuttuu riesaksi lapsen hiihtotaidon kehittymisen kannalta, jos lapsi roikkuu tai nojaa sen varassa, eikä seiso omilla jaloillaan.

– Sauva on hyvä apuväline, kunhan lapsi laskee aikuisen vierellä eikä edessä. Sauvan kärjen tulee olla aikuisen puolella ja lapsen rinnan korkeudella, mikä voi olla aikuiselle vähän haastava korkeus, kertoo Sohn-Rajamäki.

Jotkut käyttävät suksien kärkipidikkeitä auraamisen alkeiden opettelussa. Toiset käyttävät lapsensa opettamisessa valjaita. Haasteena tällöin on, että lapsi oppii laskemaan valjaihin nojaamalla tai vanhempi vetää lapsen laskuasennon takapainoiseksi.

Moni hiihdonopettaja karsastaa ylimääräisiä apuvälineitä haluten mieluummin opettaa lapsen mahdollisimman varhain omatoimiseksi.

– Valjaista en oikein pidä, niiden käyttöön pitää olla hyvin perusteltu syy. Lähinnä turvallisuusnäkökulma tulee mieleen. Kärkipidikkeitä olen käyttänyt tosi vähän. Sen sijaan, jos keskuksessa on aaltolatuja, laskettavia metsänreunoja tai pieniä hyppyreitä, niin niitä kannattaa kokeilla. Ne kehittävät laskuasentoa ja tasapainoa todella tehokkaasti, Ina Sohn-Rajamäki vinkkaa.

Kaatumisen opettaminen

On varmaa, että lapsi kaatuu alkeita opetellessa. Hyvää tarkoittava vanhempi nostaa lapsen pystyyn. On kuitenkin tärkeää, että lapsi osaa nousta itse ylös ja toimia oikein eri tilanteissa, esimerkiksi hississä kaaduttaessa. Suksien irrottaminen ja kiinnittäminen ovat taitoja, jotka kannattaa opettaa alkumetreillä.

– Lapselle kannattaa opettaa, että kyseessä ei ole hiihtopalvelu, vaan hän itse ainakin yrittää pukea varusteet päälle, nousee itse ylös kaatuessaan ja ylipäätään huolehtii itsestään ja varusteistaan, Ina Sohn-Rajamäki muistuttaa.

Lue lisää aiheesta Ski.fin sivuilta. 

Katso Suomen rinnetiedot

**

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.